Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Lasten ja nuorten pahoinvointi on otettava vakavasti

On erittäin hälyttävää kuulla kuinka huonosti lapset ja nuoret voivat tällä hetkellä. Psyykkinen pahoinvointi on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Emme voi ummistaa silmiämme sille, että meidän on reagoitava. Tarvitaan monia eri toimenpiteitä. Yksi tärkeä osa tätä on, että oppilashuollon on toimittava jatkossakin. Niin oppilailla, perheillä kuin henkilökunnalla on huoli siitä, mitä nyt muutto kunnista hyvinvointialueille tuo mukanaan ruohonjuuritasolle. Se että oppilashuolto on nyt osa hyvinvointialuetta eikä kuntaa, jossa itse opetus järjestetään synnyttää huolta siitä, miten yhteistyö toimii jatkossa.

Itsestään selvää tulee olla, että oppilashuolto jatkossakin on fyysisesti osa koulurakennusta. Näin onneksi näyttää olevan nyt myös käytännössä, oppilashuolto jatkaa vanhoissa tiloissaan. Mutta tärkeää on myös, että kommunikaatio ja yhteistyö toimivat kivuttomasti ja sujuvasti. Yhtään estettä tai kynnystä yhteistyön sujumiseksi ei saa syntyä. Yksi asia, joka on herättänyt keskustelua on oppilashuollon oikeus olla mukana wilma-järjestelmässä.

Wilma on se järjestelmä, jonka avulla yhteyttä pitävät koulu ja koti sekä oppilaat ja henkilökunta. Oppilaiden tulee helposti saada yhteys kuraattoriin tai terveydenhoitajaan silloin kun tarve syntyy. Tarve voi tulla hyvinkin pian ja apua voi tarvita silloin. Yhtälailla on tärkeää, että opettaja saa yhteyden oppilashuoltoon tai oppilashuolto voi ilmoittaa opettajalle, että oppilas on siellä. Sillä että varmistamme tämän yhteistyön sujuvuuden voimme pelastaa monta hetkeä ja tilannetta. Onneksi monessa kunnassa on nyt mahdollistettu oppilashuollon oleminen Wilmassa. Toivottavasti tämä tulee olemaan käytäntö kaikissa kunnissa. Ei vaikeuteta tätä niin tärkeää työtä.

Kuten jo todettu on oppilashuollon tarve yhä suurempi. Oppilashuollon henkilökuntaa tulee olla riittävästi, jotta työntekijät tuntevat riittävänsä ja oppilaat saavat tarvitsemansa avun. Tässä säästämällä tulee suuria kuluja tulevaisuudessa. Hyvinvointialueiden nyt toimiessa on henkilökuntaa oltava tarpeeksi kaikille alueen kunnille. Ei niin, että suurempien kuntien henkilökunnan on pidettävä huolta yhä suuremmasta määrästä oppilaita. Tiedämme kuitenkin, että monissa kunnissa ongelma ei ole ollut resurssit tai halu palkata oppilashuollon henkilökuntaa. Ongelma on ollut löytää työntekijöitä ja täyttää paikkoja.

Yhteinen tavoite kaikille on löytää työkalut ja resurssit, joilla kohdataan haasteet joita tulee lisääntyneen pahoinvoinnin myötä. Tämä onnistuu vain yhteisellä tahdolla ja eri osapuolia kuuntelemalla.

Kirjoittaja on Porvoon sivistyslautakunnan puheenjohtaja ja valtuutettu (rkp.).