Työelämä: Eini Immonen vaihtoi ravintola-alan hattujen tekoon – hitiksi nousseiden turbaanien suosiolle hän löytää selvän syyn

Eini Immonen kulkee isoukkinsa jalanjäljissä.

Milena Raappana

– Nyt en jaksa enää, Eini Immonen, 33, tuumasi, kun oli työskennellyt ravintola-alalla kymmenen vuotta.

Hän oli kulkenut samaa polkua kuin mummonsa, joka aikoinaan pyöritti kahvilaa ja ravintoloissa työskennelleet vanhempansa, mutta kaipasi uutta suuntaa uralleen.

Sukuvika vaihtui toiseen, kun hän päätti opiskella ensin vaatetusompelijaksi ja sen jälkeen modistiksi. Immosen isoukki oli jalkinevalmistaja. Hänen mummonsa on edelleen intohimoinen käsityöläinen.

Hattujen teko alkoi viehättää Immosta opiskelujen aikana, mutta hän ei osaa kertoa miksi. Nyt hän on pian kolmen vuoden ajan pyörittänyt Rubylea-hattukauppaa, jonka kivijalkamyymälä sijaitsee Aleksis Kiven kadulla.

Hattuliike sijaitsee Aleksis Kiven kadulla. Milena Raappana

Liikkeen hyllyillä komeilee turbaaneja, värikkäistä kankaista tehtyjä näyttäviä hattuja ja pehmeitä huopahattuja. Seinälle on ripustettu isoukin kuva ja vanhoja työkaluja. Asiakkaina käy lähinnä vintage-harrastuksesta innostuneet naiset ja suomalaisen designin fanit, mutta eniten ostetaan turbaaneja.

– Suomalaiset ovat käytännöllisiä pukeutujia, joten turbaani on vähän kuin pipon ja hatun välimuoto. Se on helppo pukea esimerkiksi näyttävien korvakorujen ja huulipunan kanssa, jolloin ilme on heti tyylitelty eikä hiuksille tarvitse juuri tehdä mitään, Immonen kuvailee.

Immonen on päässyt tekemään myös villejä hattuja. Esimerkiksi pin-up-taiteilija Wilhelmina Af Fera pyysi häntä tekemään Las Vegasissa järjestettäviin pin-up-kilpailuihin näyttävän hatun. Lopputuloksena syntyi värikäs tekohedelmillä ja kukilla koristeltu päähine.

– Haimme hattuun Carmen Miranda -tyyliä. Se painoi muistaakseni lähemmäs 600 grammaa ja se piti laittaa useilla pinneillä ja nauhoilla kiinni kampaukseen. Sitä ei oteta päästä pois, Immonen naurahtaa.

Immonen valmisti pin up -artisti Wilhelmina Af Feralle värikkään hedelmähatun. Susanna Kallinen

Hattujen tekeminen ei ole aina nopeaa puuhaa. Turbaanit Immonen loihtii tunnin sisällä, mutta esimerkiksi huopahatun tekemiseen saattaa mennä useita tunteja. Tämä johtuu muun muassa siitä, että hän ompelee hatut käsin eikä käytä esimerkiksi liimaa, johon usein turvaudutaan pikamuodissa.

– Käsintehdyt ompeleet tekevät hatusta kestävämmän ja mahdollistavat sen, että sitä voi muokata ja käyttää uudelleen vuosikymmeniäkin myöhemmin. Käsintehty hattu on siis siinä mielessä ekologisempi vaihtoehto, mutta kyllä siinä saa menemään aikaa, Immonen tuumaa.

Hän toivoisikin, että ihmiset osaisivat arvostaa käsityöläisten työtä ja ymmärtäisivät, miksi käsintehdyt tuotteet ovat kalliimpia kuin tehdasvalmisteiset. Kaikkien työvaiheiden lisäksi hintaan vaikuttaa esimerkiksi materiaalit, joita hattuihin ei Suomesta juurikaan saa.

Etenkin, jos Immonen löytää harvinaisia erikoismateriaaleja kuten 1960-70-luvuilla suosiossa ollutta olkimaista kutoen tehtyä kesämateriaalia. Nimitys tulee siitä, että sitä käytetään kesähattujen materiaalina.

– Hinta saattaa nousta useisiin satoihin euroihin, mutta toki hattu on uniikki ja asiakkaalle tehty. Sitten ei tule toista samanlaista vastaan, Immonen sanoo.

Hatuntekijä Eini Immonen myy eniten turbaaneja. Milena Raappana

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut