Luonto: Uutta näkökulmaa luontoretkeilyyn – Luoliin saa mennä jokamiehen oikeudella, mutta kannattaa muistaa olevansa muiden eliöiden kotona

Luolaretkeily tuo uuden ja kiinnostavan näkökulman luonnossa liikkumiseen.

Mikko Lemmetti on mitannut Kivimäen luolan pidemmän käytävän, joka on noin 13 metriä pitkä. Valtaosa Suomen tunnetuista luolista on melko pieniä. Tiina Mutila

Pia Tervoja

Kiipeileminen louhikkoisella rinteellä käy yhdenlaisesta mindfulnessista. Askeleet täytyy asetella tarkasti, ettei jalka eksy syvään koloon.

Reitti Hankasalmen Kivimäen luolalle ei kuitenkaan vaadi gasellimaista ketteryyttä. Auton saa parkkiin alle kilometrin päähän luolasta, ja pääosa reitistä on tasamaata. Vasta rinteessä askeleisiin pitää keskittyä enemmän.

Eräopas Mikko Lemmetti kävi Kivimäen luolassa edellisen kerran nelisen vuotta sitten ja ihmettelee nyt maiseman muuttumista. Tiheän metsän paikalla onkin hakkuuaukio. Reitti luolalle löytyy silti helposti.

Perillä odottaa komea, lähes nelimetrinen oviaukko graniittikallion uumeniin. Korkeahkon kynnyksen yli noustuaan huomaa olevansa upeassa luonnonholvissa.

Jääkauden muovaamassa rakoluolassa on kaksi haaraa. Pidempi käytävä on yli kymmenen metriä pitkä.

– Jos haluaa tutustua luoliin turvallisesti ja suhteellisen helposti, Kivimäestä on hyvä aloittaa, Lemmetti toteaa.

Keski-Suomen ja Savon puolen luolia Mikko Lemmetti on kolunnut viitisen vuotta.

– Seurasin Retkipaikka-sivustoa ja luin sieltä retkeilijöiden luolajuttuja. Kävin aluksi esitellyissä paikoissa, mutta halusin löytää myös uusia kohteita. Oma bloggausharrastukseni alkoi luolaharrastuksen yhteydessä.

Lemmetti vinkkaa, että Retkipaikka-mobiilisovelluksesta löytyvät kaikkien esiteltyjen luolakohteiden koordinaatit kartalta. Myös Suomen luolaseuran verkkosivuilta löytyy luolien sijaintitietoja.

Kuntien matkailusivustoilla voi niin ikään olla vinkkejä luolaseikkailuille.

Osa luolista on hyvinkin tuttuja pitkältä ajalta ja opasviitoilla merkittyjä. Lemmetti nauttii löytäessään kohteen, jonka etsimisessä on haastekerrointa. Löytämisen riemua seuraa itse luolaelämys.

– Itse menen umpikaseikkoon enkä tarvitse polkuja. Joskus paikalle löytää ihan tuurilla.

– Esimerkiksi Sumiaisten Ukonvuoresta luin vanhan keruutiedon, jonka mukaan paikalta löytyy luolia. Seikkailin aikani. Löysinkin kalliota ja louhikkoa, mutta en luolaa. Kunnes huomasin pari metriä ylempänä kalliossa reiän, joka johti syvään luolaan.

Lemmetin mielestä oman lisämausteensa luolailuun tuovat tarinat. Kivimäen luolaan liittyy muun muassa stipendiaatti Valdemar Lindbohmin matkakertomus vuodelta 1902.

Kertomuksesta selviää, että paikallinen isäntä oli kertonut Kuopion Isänmaallisen Seuran perinnetieteen kerääjälle ”Kivimäen luukussa” kummittelevan. Syysöinä oli nähty sotaherra punaisissa vaatteissa tai välillä ”vaimoihminen”. Kirjoittaja itse toteaa, että sota-aikana luola on ollut oivallinen pakopaikka turvattomille.

Näyttävän lippaluolan suojassa voi evästellä tai pitää sadetta. Tiina Mutila

Luolia on aikoinaan pidetty myös erilaisten pirujen ja hiisien asuinpaikkoina. Suomen luolat -kirjassa Kivimäen luolasta puhutaan Pirunkammarina.

– Myös Konnevedellä on Pirunkammari-niminen luola ja Sumiaisissa Ukonvuorella puolestaan Pirunpesä-niminen paikka, Lemmetti tietää.

Hän kertoo, että Kotimaisten kielten keskus Kotus on digitoinut 2,7 miljoonaa paikannimitietoa. Internetin nimiarkistosta voi lukea näitä keruukortteja ja tutkia karttoja.

Jos taas on kiinnostunut siitä, millaisissa maastoissa luolat sijaitsevat tai millaista kiveä luolastot ovat, voi hyödyntää paikkatietoportaalia osoitteessa www.paikkatietoikkuna.fi. Palvelussa näkee muun muassa maaperä- ja kallioperäkarttoja.

Luolaharrastukseen saa halutessaan haastetta, kun tutustuu myös luolien matalampiin onkaloihin.

– Ahtaita paikkoja ja ryömintää varten tarvitaan haalari, joka kestää hankausta. Tavallinen työhaalarikin käy. Varsinaiset luolailuun tarkoitetut haalarit ovat corduraa, joka ei tarraa kiinni niin kuin puuvilla, sanoo Suomen luolaseuran puheenjohtaja Elina Saarinen.

Kengiksi soveltuvat kumisaappaat tai vaelluskengät. Polvisuojat ja hanskat tuovat liikkumiseen mukavuutta.

Saarisen mukaan luolissa tipahtelee harvoin kiviä itsestään päälle, mutta yläpuolella tai edellä kulkeva kaveri voi niitä epähuomiossa tiputella. Kypärä suojaa, jos ahtaassa onkalossa lyö vahingossa päänsä kallioon.

– Kypärän tulee olla sellainen, johon saa leukahihnan ja otsavalon. Suureen osaan luolista tulee päivänvalo, mutta otsavalolla on kätevä tutkia luolan koloja.

Saarisen mukaan suomalaisissa luolissa ei juuri ole eksymisen vaaraa, mutta mukana on aina hyvä olla kaveri.

– Suurempi eksymisen vaara on metsässä etsiessä luolaa.

Luolissa saa vierailla jokamiehen oikeudella, mutta Suomen luolaseura haluaa korostaa vastuullista retkeilyä ja luolailua.

– Luolat ovat monien eläinten ja eliöiden koteja. Ihminen on luolissa vieraana. Luoliin ei saa jättää mitään muuta kuin omat jalanjäljet. Eikä sieltä saa ottaa kuin valokuvia, Saarinen sanoo.

Luolaan tai sen läheisyyteen ei saa tehdä tulipaikkaa ilman maanomistajan lupaa. Saarisen mukaan maanomistajalta kannattaa myös kysyä, saako luolaan tuoda mukanaan isompaa porukkaa.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut