Porvoon Hunters Juniorsien Kiia Lahtisen tavoitteena kiekkoammattilaisuus – 16-vuotias maalivahti sai paljon vastuuta alle 18-vuotiaiden tyttöjen MM-kisoissa

Porvoolainen Kiia Lahtinen aloitti lajin harrastamisen Hunters Juniorsien kiekkokoulussa kahden vanhana.

Toni Degerlund

Naiskiekkoilu on saamassa Porvoosta lähitulevaisuudessa uuden kiintotähden taivaalle, jos kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. Porvoon Hunters Juniorsien kiekkokoulussa jääkiekon aloittanut Kiia Lahtinen on noussut yhdeksi lajin lahjakkuuksista. 16-vuotias maalivahti oli tyttöleijonien mukana alle 18-vuotiaiden tyttöjen MM-kisoissa, jossa hän pelasi alkulohkossa USA:ta vastaan, puolivälierässä Tšekkejä vastaan, välierässä Kanadaa vastaan ja pronssipelissä Venäjää vastaan. Lahtinen kantoi hienosti vastuunsa Suomen maalilla pelaamissaan otteluissa, Suomen sijoittuessa kisoissa lopulta neljänneksi.

Kiia Lahtinen pelaa maalivahtina tällä hetkellä Hunters Juniorsien C-poikien Suomi-sarjassa. Sen lisäksi hän on debytoinut tällä kaudella kolmessa pelissä naisten jääkiekkoliigassa HIFK Hockeyn joukkueessa. Aiemmalla kaudella porvoolainen pelasi Huntersin lisäksi myös Keski-Uudenmaan Juniorikiekkoilun Tuen (KJT) D-, C- ja B-tytöissä. Sieltä palkintokaappiin on tullut muun muassa C-tyttöjen SM-hopeaa ja -pronssia. Viime kausi oli kuitenkin ainakin tällä erää viimeinen KJT:n paidassa. Sarjapelit alkoivat aikoinaan Huntersin tyttöjoukkueessa, mutta vuodesta 2012 Lahtinen on pelannut poikien joukkueessa, kun Porvoossa ei riittänyt tyttöjä omaan joukkueeseen.

Kiekkoilun Lahtinen aloitti jo kahden vanhana.

– Muistaakseni lehdessä oli ilmoitus tyttökiekkotapahtumasta Porvoossa, ja vanhempani veivät minutkin mukaan. Siitä se kaikki sai aikoinaan alkunsa, Lahtinen kertoo.

– Olin aluksi kenttäpelaaja noin kuusi vuotta. Halusin kuitenkin kokeilla jossain vaiheessa maalivahdin hommaa, ja pidinkin siitä todella paljon. Niinpä päädyin vakituisesti maalinsuulle.

Jääkiekko on aina ollut lahjakkaan maalivahdin ykköslaji, vaikka muutamia muitakin lajikokeiluja mahtuu matkan varrelle.

– En ole oikeastaan harrastanut tosissaan mitään muuta kuin lätkää. Ratsastusta harrastin varmaan muutaman viikon jossain vaiheessa, ja yleisurheilukoulussa olin muutamana kesänä, mutta muuten lätkä on vienyt kaiken ajan.

– Pidän valtavasti jääkiekosta, koska se on vauhdikasta, siinä pääsee haastamaan itseään ja huomaa helposti oman kehityksensä.

Lahtinen huomioitiin ensimmäisen kerran Suomen tyttömaajoukkuekartoituksessa vuosi sitten. Sen jälkeen hän on osallistunut maajoukkueen leireille, oli mukana pelaamassa MM-kisoihin valmistavia harjoitusotteluita Vierumäellä ja Keravalla sekä itse MM-kisoissa. Kokemus MM-jäillä oli ikimuistoinen, mikä lisäsi samalla määrätietoisuutta lajin suhteen.

– MM-kisat olivat upea kokemus. Pelit olivat todella kovatempoisia, kun niitä vertaa maajoukkueen harkkapeleihin ja oman poikajoukkueemme peleihin, Lahtinen kommentoi.

– Olen tyytyväinen omiin suorituksiini MM-kisoissa, mutta on minulla kyllä vielä paljon parantamistakin. Varsinkin kun katsoi jälkikäteen välieräpeliä Kanadaa vastaan sekä pronssipeliä Venäjää vastaan.

Porvoosta on useampi Huntersin kasvatti ponnistanut jääkiekkoammattilaisuuteen. Tapparan maalia vartioi muun muassa Christian Heljanko, kun vastaavasti pikkuveli Rasmus viilettää HIFK:n hyökkäyksessä. Lahtisenkin haaveena olisi olla ensimmäinen porvoolainen naiskiekkoilija, joka tekee jääkiekosta itselleen ammatin.

– Tavoitteenani olisi joskus elättää itseni jääkiekolla, mutta en tiedä, tuleeko se olemaan mahdollista, Lahtinen pohtii.

– Naisten maajoukkueeseen pääseminen on ollut myös iso unelmani siitä asti, kun ymmärsin, että voin pärjätä tässä lajissa. Toivon mukaan tämäkin unelma täyttyy vielä jossain vaiheessa.

– Haluaisin kiittää kaikkia minua tukeneita, kannustaneita ja auttaneita tahoja. Etenkin ensimmäistä maalivahtivalmentajaani Mikko Rintalaa, jolta sain pohjan kaikelle. Totta kai myös vanhempiani, jotka ovat mahdollistaneet tämän kaiken, ja ovat aina kannustaneet minua.

– Iso kiitos myös Keijo Mikkoselle, joka ei vetojen kovuudessa säästellyt, mutta sen ansiosta reaktioni paranivat todella paljon. Teemu Karppiselle myös iso kiitos siitä, että on jaksanut aina väsätä treeniohjelmat ja auttanut treenaamisessa. Ja lopuksi vielä kiitos Petri Kitulalle, joka on kaikkiin vaivoihin antanut neuvot, jonka avulla vaivat on hoidettu aina kuntoon.