Osa 2: Ainoa hakijamaa Italia maailmanmestaruuteen

Pekka Patjas JÄRVENPÄÄ | Italia sai jalkapalloilun vuoden 1934 MM-kisat järjestettäväkseen, koska se oli ainoa hakijamaa. Tällä kertaa halukkaita osallistujia oli peräti 32, joten jouduttiin järjestämään karsintoja. Lopputurnaukseen kelpuutettiin 16 maata. Etelä-Amerikkaa edustivat vain Argentiina ja Brasilia, koska mestari Uruguay päätti vuorostaan boikotoida Euroopassa järjestettävää turnausta. Egypti oli selvinnyt lopputurnaukseen ensimmäisenä afrikkalaisjoukkueena. Hienoisena ennakkosuosikkina pidettiin Itävallan kolmikymmenluvun ”Wunderteamia”, jonka valmentaja oli legendaarinen Hugo Meisl. Alkulohkoja ei ollut, vaan turnaus käynnistyi suoraan pudotuspeleinä. Isäntä Italia nuiji Yhdysvallat peräti 7–1, ja kaikki muutkin Euroopan ulkopuoliset maat putosivat heti aloituskierroksella. Ensimmäisenä pohjoismaalaisena joukkueena mukana ollut Ruotsi voitti Argentiinan 3–2 ja selvisi kahdeksan parhaan joukkoon. Italian diktaattori Benito Mussolini ei ollut jalkapallofani, mutta tajusi kisojen propaganda-arvon ja oli asettanut Italian joukkueelle vain yhden hyväksyttävän tavoitteen: maailmanmestaruuden. Ensimmäisessä semifinaalissa kohtasivat Italia ja Itävalta Milanon San Sirolla. Italian joukkueeseen oli värvätty neljä maan sarjoissa pelaavaa argentiinalaista, joukossa edellisten kisojen hopeamitalisteja. Äärimmäisen tasaisen ottelun ainoan maalin viimeistelikin argentiinalainen Enrique Guaita. Ennen maalia Italian härkämäinen Giuseppe Meazza taklasi Itävallan maalivahdin Peter Plazerin pois tilanteesta. Edellisessä ottelussa Espanjaa vastaan Italian Angelo Schiavio oli murjonut sen ajan parhaan maalivahdin Ricardo Zamoran pelikyvyttömäksi. Kisojen jälkeen huhuttiin vahvasti Mussolinin erotuomareille lähettämistä ”ohjeistuksista”. Toisessa semifinaalissa yllätysjoukkue Tshekkoslovakia kaatoi Saksan kisojen maalikuninkaan Oldrich Nejedlyn hattutempulla 3–1. Loppuottelu pelattiin Fasistipuolueen stadionilla. Tshekkoslovakialla oli koossa taitava joukkue, jonka tukipilareita olivat maalivahti Frantisek Planicka, puolustaja Frantisek Zenisek ja maalitykki Nejedly. Peli pysyi nollalukemissa, kunnes Tsekkoslovakia siirtyi 70. minuutilla 1–0-johtoon. Italia aloitti takaa-ajon, ja yhdeksän minuuttia ennen loppua Torinon Juventuksessa pelannut argentiinalaisapu Raimundo Orsi tasoitti kamppailun. Niinpä tarvittiin jatkoaika ja sankariksi nousi Angelo Schiavio, joka maalillaan ratkaisi maailmanmestaruuden kotijoukkueelle. Italian valmentaja oli Vittorio Pozzo, joka matkusteli paljon ulkomailla, etsien ja omaksuen sieltä vaikutteita ja valmennustietoutta.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa VerkkoPlus 1 kk 1 € ja pääset lukemaan kaikki Uusimaan sisällöt.

Tilaa tästä 1 kk 1 € Olen jo tilaaja