Porvooseen saatiin vihdoinkin jääpallon SM-kultaa 35 vuoden jälkeen – kuuntele verkkojutusta Andreas Flinckin, Rolf Larssonin ja Jari Hyttisen haastattelut

Suomen mestaruus ratkaistiin lauantaina jo 110. kerran. Mestaruudesta pelasivat Porvoon Akilles Bandy ja Lappeenrannan Veiterä.

Toni Degerlund

Porvoon Akilles Bandy on tämän vuoden jääpallon Suomen mestari. Porvoolaiset veivät kuin veivätkin pidemmän korren Porvoon pallokentällä pelatussa finaalissa Lappeenrannan Veiterästä lopulta suvereenisti 6–1 (4–1) lukemin. Edellinen mestaruus tuli vuonna 1985, eli 35 vuotta sitten.

Ensimmäisellä puoliajalla nähtiin viisi maalia, joista neljä viimeisteli kotijoukkue. Porvoolaisten maaleista vastasivat Andreas Flinck, Denis Sadakov, Rolf Larsson ja Raoul Karlqvist. Veiterän maalin tehtaili Janne Hauska veljensä Tomin syötöstä kulman jälkitilanteesta. Toisella puoliajalla Veiterä haastoi vielä hiukan kotijoukkuetta nostamalla omaa vauhtiaan. Akilles on ollut kuitenkin tällä kaudella rautaa, eikä lappeenrantalaiset päässeet todellisuudessa missään vaiheessa kunnolla haastamaan porvoolaisia. Vihreäpaidat iskivät toisella puoliajalla vielä kaksi kertaa pallon Veiterän maaliin. Tällä kertaa maalien makuun pääsivät Rolf Larsson ja joukkueen kapteeni Rasmus Kettunen.

Andreas Flinck iski Akilleen ja ottelun ensimmäisen maalin, joka samalla selkeästi vapautti joukkueen pelaamista rennommaksi.

– Takaa tuli nosto, ja yritin ilmasta silmät kiinni lyödä tennistä, ja sain osuman. Pallo osui puolustajaan, josta pääsin riparista iskemään pallon alanurkan kautta sisään, Flinck kertoi.

– Olen tietysti iloinen omasta onnistumisestani ja hyvästä pelistäni, mutta enemmän olen ylpeä meidän joukkueestamme, joka teki äärettömän kovan suorituksen.

– Täytyy sanoa, että nyt on kyllä erinomaiset fiilikset. Itsekin olen pyörinyt jääpallon parissa jo parikymmentä vuotta, ja nyt vihdoinkin voitettiin mestaruus. Lähellä on oltu monta kertaa, mutta nyt mentiin maaliin saakka.

– Olen todella iloinen koko joukkueen, Porvoon kaupungin ja meidän kaikkien uskollisten faniemme puolesta.

Akilleen konkaripelaaja, keskikentällä uurastava Rolf Larsson oli erinomaisessa pelivireessä kauden tärkeimmällä hetkellä. Larsson teki finaalissa kaksi maalia ja syötti yhden.

– Finaali lähti itseltäni ja koko joukkueelta tosi hyvin liikkeelle, ja saimme heti hyvän rallin päälle alkuun, Larsson toteaa.

– Haastoimme Veiterän hyvin jalallamme. Tiesimme etukäteen, että meidän luisteluvoimamme on meidän ykkösjuttumme, ja sitä kautta lähdimme voittamaan peliä.

– Nyt kun mestaruus tuli 35 vuoden jälkeen Porvooseen, niin onhan tässä ihan huikeat fiilikset koko joukkueella.

Akilles Bandyn miesten edustusjoukkueen päävalmentaja Jari Hyttinen ei peitellyt tunteitaan ottelun jälkeen. Hyttinen oli silminnähden liikuttunut ottelun jälkeen Ylen sekä Uusimaa urheilutoimituksen haastattelussa.

– En enää edes muista ihan tarkkaan mitä Ylen haastattelussa sanoin, mutta tämä oli kahdesta syystä erittäin tunteikas hetki itselleni, Hyttinen kertoo.

– Toinen on se, että moni on yrittänyt kampittaa minua monessa paikassa, mutta olen aina luottanut itseeni ja oli kiva näyttää miten voin auttaa joukkuetta.

– Toisekseen joukkueessa on monta pelaaja, jotka olen tuntenut jo parikymmentä vuotta, ja tiedän, että kaikki ovat yrittäneet voittaa mestaruuden tosissaan jo pidemmän aikaa. Heidän puolestaan olen erittäin iloinen. Tämä oli erittäin tärkeä juttu meille kaikille.

Illan Bandyliigan finaalista ei tullutkaan suurta kansajuhlaa, ja suunnitelmat 5000:sta katsojasta pallokentällä kaatui maailmaa ravistelleeseen koronavirukseen. Itse peliin tämä ei sinänsä vaikuttanut, koska panokset olivat kovat. Voittajalle oli tarjolle, ei sen enempää kuin vähempää, tämän vuoden jääpallon Suomen mestaruus. Ottelu olikin vauhdikasta peliä, vaikka se pelattiinkin tyhjille katsomoille. Toki ottelua pystyi seuraamaan suorana Ylen TV kakkoselta sekä Yle Areenalta. Porvoon Old Town Public House näytti terassillaan ottelun myös isolta screeniltä, jonne muun muassa Akilleen kannatusjoukko, Trömpperit olivat menneet kannattamaan omiaan.

– Olihan tämä tosi poikkeuksellinen tilanne, mutta eihän tälle voi mitään. Panokset olivat tietysti tästä huolimatta ihan yhtä kovat. Olen kuitenkin tosi ylpeä jätkistä, että emme antaneet tämän vaikuttaa mitenkään meidän keskittymiseemme ja pelaamiseemme. Tiesimme, että kotisohvilla oli tosi paljon yleisöä, Rolf Larsson kommentoi.

– Se tuki, joka fanien huudon kautta tulee normaalisti, puuttui tästä pelistä. Tiesimme kuitenkin, että meillä on hyvä meno, ja ihmiset ovat telkkarin ääressä. Tuki tuli kyllä alitajuisesti sitä kautta, koska tiesimme, että meitä seurataan tarkkaan kisastudioissa, Andreas Flinck sanoo.

– Olisihan tästä saatu ihan hemmetin hieno juhla, jos ei olisi käynyt niin kuin nyt kävi. Kaikki olisivat päässeet nauttimaan tästä tunnelmasta. Lisäksi seura oli tehnyt tosi ison taloudellisen satsauksen finaaliin, ja mukana oli valtavasti ihmisiä talkoissa. Heidän puolestaan tietysti harmittaa tosi paljon. Totta kai urheilun pitää taistella yhdessä rintamassa tätä virusta vastaan, mutta onhan tämä hassua, että kaupungilla on uimahallit, koulut ja muut paikat auki, joissa koko ajan pyörii tuhansia ihmisiä. Mutta kun tämmöinen päätös tehtiin, niin se tehtiin, Jari Hyttinen toteaa.

Ottelun tallenne Yle Areenassa https://areena.yle.fi/1-50327572