Sosiaalinen yhteislenkki kaukana toisista toimii loistavasti – etäyhteys on mahdollistanut samanaikaisen liikuntahetken eri paikoissa

Etälenkkeilijät Heli Issakka, Heidi Moisio, Merja Vikgren, Minna Kumén ja Tarja Korvenoja ovat nauttineet yhteisistä hetkistä. Lukijan kuva

Timo Pasanen

Liikunnan ja erityisesti ulkoilun merkitys on korostunut, kun koronan takia monet liikuntapaikat ovat kiinni. Pandemian kurimuksessa ovat luovat ratkaisut tervetulleita. Jokainen voi liikkua turvallisesti yksin, mutta liikunnassa myös se sosiaalinen kontakti on tärkeää.

Pääkaupunkiseudulla asuvat tutut päättivät jatkaa yhteisiä liikuntahetkiä koronasta huolimatta. He kuuluvat Synchro Runners - ryhmään, joka koostuu harrastuksen tai tutun kautta mukaan liittyneistä naisista.

Jäsenistö on liikkunut vuoden verran säännöllisesti ”yhdessä”, vaikkakin turvallisesti kaukana toisistaan.

– Meitä osaa yhdistää muodostelmaluistelu ja sitä kautta olemme tutustuneet toisiimme. Ryhmässä on samanhenkisiä ja liikunnallisia ihmisiä (35-63 vuotiaita) on tavallaan helppo saada ulkoilemaan ja tekemään kaikkea yhdessä. Nyt valitettavasti meillä on vuosipäivä, kun emme ole kokoontuneet yhteisiin tapahtumiin. Muutamia satunnaisia lenkkejä lukuun ottamatta olemme nyt olleet yhteyksissä toisiimme etänä, Minna Kumèn kertoo.

Hän kertoo, että lenkeillä ollaan kuulokkeilla yhteyksissä ja jutut laukkaavat laidasta laitaan.

– Puhutaan ihan kaikesta mahdollisesta ja päivitetään jokaisen sielunelämää. Tänä talvena jäsenistö on liikkunut samaan aikaan eri liikuntamuodon parissa. Siinä on tämän paras juju, kun ollaan yhdessä, mutta omaan tahtiin ja sopivan liikuntamuodon parissa, Kumèn sanoo,

Päivä on taas alkanut erittäin hyvin.

Tarja Korvenoja

Etä-aamulenkkeilystä pitävä Heli Iisakka nauttii kiitollisena yhteisistä hetkistä.

– Tämä on minulle tärkeä Korona-vuoden henkireikä. Teams/Whatup-lenkkien avulla on voinut jatkaa turvallisesti rajoituksia noudattaen sosiaalista harrastusta.

Se, että on mahdollista mennä yhdessä on Iisakan mielestä tärkeä.

– Lajista, paikasta tai vauhdista riippumatta, tämä on mahdollistanut yhteislenkit eri paikoissa, vaikka osa porukasta on ollut etätöissä mökillä tai muualla kauempana. Samalla yhteislenkillä yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas juoksee, kukin mieleisessä paikassa.

– Jokainen saa mennä oman päivän kunnon mukaista vauhtia, ja silti liikutaan yhdessä. Sitten tulee vielä se jaksaminen. Yhteisesti sovittu aika on sosiaalinen paine lähteä liikkeelle. Kukaan ei yksin jaksaisi olla näin hullu ulkoilemaan säässä kuin säässä.

– Tämä jää Koronan- jälkeenkin varmaan välillä tehtäväksi kimppalenkkimuodoksi, silloin kuin ei ehditä/pystytä kokoontumaan yhteen, Iisakka näkee.

Merja Vikgren kertoo, että ryhmän ensimmäinen etälenkki on vedetty jo vuosi sitten.

– Ensin oli juoksua, mutta myöhemmin mukaan tuli myös muita lajeja. Tässä jokainen voi mennä omaa päivän vauhtiaan. Minulle on tärkeää, että tulee liikuttua ja ”tavata” ihmisiä, hän naurahtaa.

Vikgren muistelee myös hassuja tilanteita.

– Kun yksi meistä kaatui suksilla jossain päin Suomea, ja kauhistelin sitä lenkillä ääneen. Minä jatkoin juoksua, mutta katsoin samalla koiranpissattajaa, kun kysyin kaaduitko, sattuiko?

Koiraihminen oli Merjan mukaan hämillään.

– Minna siis kaatui muualla ja vastasi minulle ei sattunut, Vikgren naurahtaa.

– Henkisesti – ehkä jopa enemmän, kuin fyysisesti mahtava aamunaloitus, Tarja Korvenoja näkee.

Hänen mukaan ylösnouseminen noin tuntia aiemmin, kuin muuten etätyössä tarvisi on hauskaa.

– Koska voi ”tavata” kavereita heti aamusta. Kun juoksee kuulokkeet korvilla/ napit korvissa ei huomaa ajan, eikä matkan kulumista, kun höpöttelee kavereiden kanssa.

– Eräänäkin talvituiskuisena aamuna, kun lunta oli polviin asti ja lisää tuli, tuli ajatus onko tämä nyt ihan tervejärkisen puuhaa. Kahlaus tai juoksu lumessa muuttui, kun luureista alkoi kuulua muiden yhtä hullujen ääniä. Näin omat epäilykset pienestä hulluudesta unohtui. Vain juoksu-seurustelunautinto tuli siinä pintaan.

Korvenoja naurahtaa, että välillä vastaantulijat /ohikulkijat katsovat luonnollisesti vähän vinoon.

– Siinä kun nauraa yksin kuulokkeet päässä. niin tulee näitä hetkiä. Eihän tätä tehdä muiden katseiden, vaan oman ja kavereiden hyvinvoinnin takia. Ja se hetki, kun on käynyt suihkussa –kahvikuppi edessä ja työtietokone auki, sitä voittajan tunnetta. Päivä on taas alkanut erittäin hyvin, ettei pienet vastoinkäymisetkään sitä kaada, Korvenoja sanoo.

Vaikka yhteisiä tapaamisia ei ole ollut, niin jokainen haluaa yhdistää omaan liikuntahetkeen sosiaalisuuden.

– Jaksaminen, motivaatio ja kaverin kuulumiset ovat niitä pieniä asioita, jotka saavat minut hyvälle tuulelle. Tämä on aivan ihana liikunnallinen ryhmä, Kumèn ihastelee.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut