Manniset viettävät isä-tytär -laatuaikaa ralliautossa

Ralli: Ilkka ja hänen tyttärensä Sanna ajavat tosi mielessä rallia, Ilkka ratin ja Sanna kartan takana.

Sanna ja Ilkka Mannisen yhteinen harrastus on ralli, jossa isä pitää vauhtia ja tytär huolehtii nuoteista. Mika Ollila

Toni Degerlund

Vuonna 1991 Suomeen iski lama. Maidontuottajana toimiva Ilkka Manninen kärvisteli omien sanojensa mukaan vuoden -93, mutta seuraavana vuonna Porvoon Alhossa maitotilaansa pitävälle Manniselle tuli elämään uusi suunta, kun mies osallistui ensimmäiseen jokkiskilpailuunsa, eli suomalaisen autourheilun peruslajiin, jokamiehenluokkaan. Rallitaival on jatkunut siitä saakka aina tähän päivään saakka vauhdikkaissa merkeissä. Ralliharrastuksessa on matkan varrella ollut mukana myös ystävät ja sukulaiset. Ilkka Mannisen viidestä lapsesta, vain nuorimmainen ei ole harrastanut ”vielä” jokkista tai rallia. Rallissa Ilkka Manninen pääsee viettämään yhteistä laatuaikaa tyttärensä Sannan kanssa, joka toimii isälleen kartturina.

Ilkka Mannisen oma äiti osti vuonna 1965 Citroën rättisitikkan. Silloin Citroën imaisi Mannisenkin mukaansa, eikä hän ole autourheilu-uransa aikana koskaan ajanut kilpaa muilla kuin Citroëneilla.

– Ensimmäisessä jokkiskisassana ajoin -67 vuoden Citroën DS 23:lla, Seuraavan vuonna ostin veljeltäni -71 vuoden DS:n ja -95 annoin vanhan kaivurini, että sain CX 2400:n. Pirttiniemen Pekka oli ajanut tällä rallicrossia turboversiona, Ilkka Manninen kertoo innostuneena.

– Keväällä -95 istuin kartturiksi Karvosen Jopen Citroën Visa GT:n, ja saman vuoden syksyllä kaasuttelin omalla Visa GT:llä Keravan rallissa.

– Siellä kaadettiin auto näyttävästi pari kertaa ympäri. Kartturinani toimineen, Heikki Savelan vakiokuljettaja, tuli kysymään risaisesta ikkunastamme, ”onks kivaa”, Manninen naureskelee nyt.

– Visalla kerättiin pisteitä, ja vierailtiin ojissa sekä pelloilla aina vuoteen 2002 saakka, kunnes auto meni jokkiskuntoon Tiilään Takametsän Hallian mutkassa.

Meille ralli ei ole vain kilvan ajoa. Se on yhteistä aikaa isäni kanssa.

Sanna Manninen
Ilkka Manninen on aina ajanut jokkista tai rallia Citroëeilla. Mika Ollila

Kun Ilkka Manninen täytti seitsemän vuotta sitten 60 vuotta, järjesti miehen perhe rallimiehelle aikamoisen yllätyksen. Aluksi Mannisella ojennettiin Citroënin leikkiauto, Citroënin mainosmateriaalia ja numerotarrat 60 numeroilla. Kun hämillään ollut syntymäpäiväsankari ohjattiin ulos, odottikin siellä varsinainen lahja, rallikuntoinen N-viritteisen Citroën Xsara. Sitä kautta myös Mannisen tytär lähti isänsä matkaan rallipoluille.

– Kun isä sai 60-vuotislahjakseen meiltä ralliauton, sai koko perheemme autourheiluharrastus jälleen aivan uutta virtaa, Sanna Manninen muistelee.

– Ei tarvinnut minuakaan paljoa houkutella, kun tammikuussa 2015, kävin suorittamassa jo rallitutkinnon.

– Ensimmäisen kisa piti olla legendaarinen Hankiralli, saman vuoden helmikuun lopulla. Talvi oli kuitenkin niin huono, että kisa peruttiin. Siispä ensimmäinen kisani oli Infrakymppi Ralli, joka ajettiin maaliskuun alussa 2015 Lahdessa.

Tavoitteeni on osallistua Tunturiralliin kymmenen kertaa.

Ilkka Manninen

– Tuolloin kuskina oli isoveljeni Tuomas. Muistan, että tiet olivat niin puhki, että reittiä seikkailtiin monestikin pohjapanssarimme varassa. Sijoitumme kuitenkin hienosti kolmanneksi omassa luokassamme.

– Seuraavana syksynä kävimme Tuomaksen kanssa nuottikoulutuksen. Toinen kisani, ja ensimmäinen nuottikisani, olikin sitten vaatimattomasti lapin lumiseikkailu Arctic Lapland Rally isäni kartturina.

– Isä sanoi, että jos jossain, niin tunturissa oppii nuotittamaan, ja tottahan se oli. Sijoituksemme oli luokkamme ykkönen.

– Tunturirallissa olemme olleet nyt isäni kanssa kolmesti. Siellä sijoitukset ovat olleet kaksi ykkössijaa ja yksi kakkossija.

– Vuonna 2020 ainoaksi rallikseni jäi Arctic Lapland Ralli, kun esikoineni ilmoitti tulostaan.

– Tuolloin isäni ilmoitti vävypojalleen, että kun on tytär tuohon tilaan saatettu, niin vastuu pitää kantaa. Paria päivää myöhemmin, mieheni Mathias istuikin jo rallitutkinnossa, Sanna Manninen naureskelee.

– Nyt onkin tullut seurattua heidän näytteitään rallipoluilta. Vähän alkoi jo jännittämään, että onko paikkani kartanlukijana viety, kun isä pohti hiljattain ääneen, että kumpi meistä on parempi, mutta eiköhän minulle vielä paikka aukea, kunhan meidän pikkumiehemme maitobaari sulkeutuu.

Ilkka Manninen on käynyt myös ulkomailla seuraamassa aktiivisesti MM-ralleja. Mika Ollila

Ilkka Mannisella on ollut autossaan ralliuransa aikana noin viitisentoista eri kartturia. 2000-luku meni vielä jokkiksen parissa, Kirkkokyyti tiimissä, ja pääyhteistyökumppanina Mannisen Maito ja Terva. Ilkka Manninen innostui 2000-luvun alussa myös soutamisesta, ja mies osallistuikin kymmenen kertaa Sulkavan Soutuihin.

– Kymmenen vuotta tuli harrastettua soutua ilman mitään sen ihmeellisempää harjoittelua. Kuusi kertaa osallistuin Sulkavan Soudun yksinsoutuun. Lepistön selällä oppikin tuntemaan oman rajallisuutensa.

– Minulla oli silloin rakenteilla myös useamman vuoden uusi ralliauto Xsara VTS:ssä, mutta kun keskimmäinen poikani menehtyi, lamaantui rakentaminen siihen.

– Perheeni, sisareni ja ystäväni järjestivät minulle elämäni yllätyksen, kun sain 60-vuotislahjaksi Xsara ralliauton. Silloin rallikipinä syttyi uudelleen poikani menetyksen jälkeen.

– Auton paranteluun osallistuneen, Töyrylän Matin kanssa osallistuimme ekaan nuottiralliimme Askolan seuduilla samana vuonna.

– Siitä rohkaistuneena olin vuonna 2015 Matin kanssa myös ekaa kertaa mukana Tunturirallissa, luokkana yli 60v. Voitto heltisi, vaikka osan aikaa tulimme ilman jarruja.

– Mun on pakko ajaa nuotista, kun ei ole kai koskaan ollutkaan niin sanottua tiesilmää. Ja ikäisteni joukossa.

– Olen ollut tämä vuosi mukaan lukien, nyt seitsemän kertaa mukana Tunturirallissa, joissa kerran hävittiin 8,5 sekunnilla voitto. Tänä vuonna oli latvialaiset tientukkona minuutin, ja alla oli muu rengasmerkki, kuin miseliini.

– Vasta vikapätkälle saimme misukat alle, ja oltiinkin heti pätkän kakkosia, mutta jäimme luokassamme lopulta neljänneksi.

– Tavoitteeni on osallistua Tunturiralliin kymmenen kertaa, ihan samalla tavalla kuin Sulkavan Souduissakin.

Vuonna 2020 Sanna Manninen toimi isälleen Ilkalle kartturina Tunturirallissa, josta irtosi luokkavoitto. Mika Ollila

Autourheilu ei ole aivan halpa harrastus, varsikin Tunturiralli on autokunnille kallis kilpailu. Ilkka Mannisen sydän sykkii kuitenkin rallille, ja se pitää miehen mukana.

– Tunturirallin noin 5000 euron kustannuksista, puolet tulevat majoitus- ruokailukuluista, Ilkka Manninen kertoo.

– Silloin kun jäimme kakkosiksi, ajoimme edellisvuoden renkailla sattuneesta syystä. Jos ylimääräistä löytyy, ostetaan kahdesta neljään uutta rengasta, jotka maksaa noin 400 euroa kappale.

– Tunturirallin ilmoittautumismaksu on 1150 euroa, ja tänä vuonna päälle tuli lisäksi 600 euron koronapikatesti koko porukalle. Rallipiireissä liikkuu sellaista tietoa, että rahaa laitetaan mitä irtoaa, ja loput lainataan.

– Meillä on aina ollut samat sponsoritarrat. Rahaa emme ole koskaan saaneet mistään. Joskus saamme bensaa tankillisen, osia halvemmalla ja muuta sellaista. Rallista saa kuitenkin ystävyyttä ja apua.

– Huollossa meillä on omia lapsiamme ja heidän ystäviään. Nuorinta lastani lukuun ottamatta, kaikki lapseni harrastavat autourheilua.

– Kun tietää missä lapset ovat, rauhoittaa se omaakin oloani. On kyllä hieno tunne, kun lapsi on eka kertaa omillaan lähtöviivalla, vaikkei etuvetoiset mitään voittajasuosikkeja olekaan. Ovat itsekin ylpeitä, että kehtaavat harrastaa tätä hienoa lajia.

Kesällä Ilkka Manninen on ajanut yleensä Historic Rallya. Mika Ollila

Sanna Mannisen suonissa virtaa ralliveri isänsä ansiosta. Isänsä ansiosta hän on hurahtanut myös kaulaansa myöden nuottiralliin.

– Nuottirallissa pääsee antamaan kisaan täyden panoksen.

– Itselläni on niin paljon hinkua rallipoluille, että joskus on tullut herättyä aamu kolmelta töihin, että ehtii mahdollisimman aikaisin töistä nuotittamaan viikonlopun kisaa, Sanna Manninen naureskelee.

– Onni on joustava työnantaja, ja siivoustyöt onkin hyvä hoitaa, kun muut vielä nukkuvat.

– Meidän perheessämme on aina ajettu kilpaa pätkä ja kilpailu kerrallaan. Viisaalla ajolla, auto pysyy tiellä ehjänä, ja kun nuotit napsuvat kohdilleen, kasvaa kuljettajan itseluottamus.

– Joskus jopa liikaakin, sillä on sitä tunturinkin penkkoja koitettu liian kovissa vauhdissa, jolloin adrenaliinihuurussa oleva kuski ei tajua, että tuulilasi on lumen peitossa, joten kartturi joutuu, nakkaamaan vauhdissa pyyhkimet päälle, että nähdään mihinkä mennään.

– Meille ralli ei ole vain kilvan ajoa. Se on yhteistä aikaa isäni kanssa. Kahvi ja lounas paikoiksi valitaan aina joku paikallinen pienyritys, ja siirtymillä luetaan Googlesta tietoa paikallisista kohteista.

– Eikä huollostakaan tarvitse kantaa murhetta, kun automme ympärillä säheltävät meidän omat luottoukkomme. Ja kotijoukot elävät rallihengessä mukana.

Taustat

Ilkka Manninen

Ikä: 67 vuotta.

Kotipaikka: Porvoon Alho.

Ammatti: Entinen maidontuottaja.

Seura: Porvoon Seudun Urheiluautoilijat (PoSUA).

Paras saavutus (omasta mielestä): Sulkavan yksinsoudut maaliin.

Lempiruoka: Entrecôte-pihvi kermakastikkeella ja pottuilla.

Lempimusiikki: Kettusen veljekset.

Motto: Citikalla loppuun asti.

Taustat

Sanna Manninen

Ikä: 33 vuotta.

Kotipaikka: Porvoo.

Ammatti: Äitiyslomalla.

Seura: Porvoon Seudun Urheiluautoilijat (PoSUA).

Paras saavutus (omasta mielestä): Vauva taitaapi olla paras saavutus, mutta isäni mielestä pitää auton tiellä, sekä huolehtia hänestä rallin aikana.

Lempiruoka: Ruokana kaikki mitä voi syödä, paitsi.....

Lempimusiikki: Sorateiden sankarit.

Motto: Tuli pari muuttujaa.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut