Tokion poikkeuksellisten kesäolympialaisten perussäännöt ovat voimassa miljoonakaupungissa myös pari viikkoa kisojen jälkeen, kun Tokio isännöi seuraavien 13 päivän ajan historian 16. kesäparalympialaisia. Suomen 16 urheilijan joukkue matkusti suurilta osin Tokioon jo viime viikolla, ja ainakin sylkinäytteiden toimittaminen on tullut joukkueelle jo tutuksi.
Urheilijoiden arki pyörii kisoissa pitkälti kisakylän, harjoituspaikkojen ja kisa-areenoiden välillä.
– Aamuisin tuodaan sylkinäyteputkilo kello 9.30:een mennessä, ja ne sitten kiikutetaan tilaan, missä näytteet tutkitaan. Se on oma prosessinsa, joka on varmasti tullut kaikille jo hyvinkin selväksi. Se vain tehdään ja sitten homma jatkuu eteenpäin, Suomen joukkueenjohtaja Kimmo Mustonen kertoi maanantaina puhelimitse STT:lle.
– Sen verran, mitä itse olen kuulostellut ja kokenut, on joukkue sopeutunut hyvin olosuhteisiin, aikaeroon ja kuumaan ja kosteaan ilmastoon.
Mustonen toimii Suomen joukkueen mukana nyt neljänsissä kesäparalympialaisissaan. Tunnelma Tokiossa on helpottunut, kun pitkä kisaodotus viimein päättyy.
– Isoin ja tärkein asia on, että kisat saadaan pidettyä. Itse olen siitä kiitollinen, ja totta kai me kaikki olemme, että saamme olla täällä ja urheilijat pääsevät näyttämään omaa osaamistaan.
Paralympialaisten kisakylässä noudatetaan Mustosen mukaan koronakuria kiitettävästi. Kisakylässä majailevista liki 90 prosenttia on saanut koronarokotteen.
Suomi saa viimeiset urheilijavahvistuksensa Tokioon torstaina, kun ratakelaaja Toni Piispanen ja ampumaurheilija Jarkko Mylly liittyvät joukkueeseen. Tokiossa joukkueen mukana on myös kolmisenkymmentä taustajoukkoihin kuuluvaa ihmistä kuten valmentajia, urheilijoiden avustajia, lääkäreitä, fysioterapeutteja ja joukkueen johtoa.
Tiiviillä joukkueella
Suomen joukkue kutistui viime viikolla 16 urheilijan kokoon triathlonisti Liisa Liljan rannemurtuman vuoksi. Joukkue on huomattavasti pienempi kuin yhdeksän vuotta sitten Lontoossa (35 urheilijaa) tai viisi vuotta sitten Rio de Janeirossa (26), mutta selityskin on osaltaan selkeä: kuuden hengen joukkueilla pelattavassa maalipallossa ei ole tällä kertaa suomalaisedustusta.
– Toinen selittävä fakta on se, että kansainvälinen kilpailu kiristyy koko ajan. Ylipäätään se, että saa paikan paralympialaisissa, on jo suoritus sinällään. Ei tämä tästä helpommaksi tule, Mustonen viittaa tuleviin Pariisin ja Los Angelesin kesäkisoihin.
Suomi hakee Tokiosta seitsemää mitalia, sillä 2018 Pyeongchangin talvikisoihin ja Tokioon asetettiin jo aiemmin kymmenen yhteismitalin tavoite. Katseet kääntyvät etenkin yleisurheilijoihin, jotka napsivat kaksi vuotta sitten Dohan MM-kisoissa viisi mitalia, mutta mitalisaumaa on myös esimerkiksi jousiammunnassa ja ratsastuksessa.
– Paljon voi tapahtua. Siksi odotan mielenkiinnolla, miten kisat etenevät, Mustonen sanoo.
Riossa Suomi saavutti kolme mitalia.
Koko ajan suurempaa
Paralympialaiset ovat kasvaneet kilpailu toisensa jälkeen suuremmaksi tapahtumaksi, ja samaa voi olettaa Tokionkin kohdalla – vaikka yleisöä ei kisapaikoilla nyt olekaan. Kansainvälinen paralympiakomitea odottaa kisojen tavoittavan globaalisti yli neljä miljardia ihmistä.
Tokiossa urheilijoita on noin 4 500, ja esimerkiksi isäntämaa Japanin joukkueessa heitä on yli 250. Mustosen mukaan Britannian paraurheilu sai kovan nosteen Lontoon kisoista 2012, ja hän uskoo, että buumi on mahdollinen myös Japanissa.
– Monella tapaa odotan Rioa parempia ja luvuiltaan isompia kisoja, joukkueenjohtaja kiteyttää.
Paralympialaisten avajaiset järjestetään tiistaina. Suomalaisten kisaohjelman aloittaa keskiviikkona pöytätennispelaaja Aino Tapola.