Leijonien MM-kotipainajaisesta tuli viime viikolla 19 vuotta – "Kun kooma iskee päälle, vastustajan vyöryä on vaikea pysäyttää"

Suomen ja Ruotsin välisissä arvokisojen jääkiekko-otteluissa on totuttu eriskummallisiin juonikuvioihin, mutta vuoden 2003 MM-kotiturnauksen Finnkampen-puolivälierä hakee outoudessa vertaistaan. MM-puolivälierän muisto ei ole lakastunut 19 vuodessakaan.

Suomi johti toisessa erässä 28. minuutille saakka ottelua jo 5–1. Leijonilla oli arvoturnauksista tuolloin voittavia kokemuksia sen verran, että paikan mitalipeleihin piti olla sinetöity.

Ruotsi alkoi kuroa eroa maali maalilta kiinni ja rynni kolmannessa erässä ohi ja 6–5-voittoon. Suomen pelit turnauksessa olivat pelattu.

Suomi tyrmistyi, Helsingin Pasilan areenan yleisö mykistyi. Jälkipelejään myöhemmin toukokuun yössä pelanneet suomalaiset jääkiekkotoimittajat olivat mallashuuruissaan itku silmässä.

– On selvää, ettei tällaisesta painajaisesta pääse eroon ihan hetkessä. Täytyy yrittää pitää järki päässä ja muistaa, että tämä on vain jääkiekkoa, menestyksekkään valmentajauransa Leijonissa Ruotsi-tappioon päättänyt päävalmentaja Hannu Aravirta pohdiskeli tuolloin tuoreeltaan STT:n mukaan.

– Kun painetila kotikisoissa kasvaa, jotain pelaajankin päässä tapahtuu, mutta mitä... Sitä en tarkasti tiedä. Kukaan ei pysty menemään 22 ihmisen pään sisälle, Aravirta on jälkeenpäin muistellut MM-puolivälierää Kari Tynin kirjassa Hannu Aravirta – Leijonan osa.

Neljän maalin johto suli MM-Bernissä

Kevään 2003 MM-puolivälierätappiota on pidetty malliesimerkkinä "sulamisesta", pallopelissä turvallisen tuntuisen johtoaseman menettämisestä.

Ennen kuin alkaa ilkkua omiaan epäonnistumisesta, kannattaa muistaa, että vastustajallakin on lopputulokseen sanansa sanottavana. Ruotsin MM-joukkueessa kiekkoili 2003 sellaisia suuruuksia kuin Peter Forsberg ja Mats Sundin.

– Pitää nähdä myös vastustajan hyvyys, huomauttaa Suomen maajoukkuetta 1987–93 valmentanut Pentti Matikainen.

Hänelle oli karvas kokemus 1991 MM-kotiturnauksen alkusarjassa Ruotsin kipuaminen viimeisellä minuutilla 2–4-tappiotilanteesta 4–4-tasapeliin. Mats Sundin iski päätösminuutilla kaksi maalia.

Saman oli tehnyt viisi vuotta aiemmin MM-Moskovassa Ruotsin Anders "Masken" Carlsson ja pakottanut Suomen 4–4-tasapeliin. Mitaleille matkalla ollut Leijonat jäi turnauksessa lopulta neljänneksi.

Vuonna 1990 Sveitsin Bernissä Matikaisen Leijonilla oli MM-alkusarjan pelissä 4–0-johto Kanadaa vastaan. Kanada voitti 6–5.

– Kun kooma iskee päälle, vastustajan vyöryä on vaikea pysäyttää. Toisella lähtee lumipallo vyörymään, Matikainen näkee.

Yli 30 vuoden takaisessa jääkiekkomaailmassa Suomelle oli huippumaita vastaan pedattu vielä haastavan kiusaajan rooli.

– Meillä ei ollut kokonaista pelaajien sukupolvea, joka olisi käynyt ammattimaisen valmistautumisen läpi. Yksilöiden väliset tasoerot olivat esimerkiksi parhaisiin kanadalaispelaajiin verrattuna isoja.

Ruotsin pitkä varjo salibandyssä

Sittemmin Suomi on oppivuosistaan viisastunut. Helmikuussa Pekingin olympiaturnauksessa kultaa huuhtoi kliininen, itsevarma Leijonat, jonka ei tarvinnut kerjätä katsojilta sympatiaa mahdollisimman viihdyttävällä pelillä. Tärkeintä oli lopputulos.

Suomen salibandymaajoukkue kasvoi pitkäaikaisen päävalmentajansa Petteri Nykyn johdolla voittajaksi kivuliaidenkin kokemusten kautta. Lajimahti Ruotsin varjo oli pitkä.

Pää aukesi Tshekin MM-kisoissa 2008. Suomi voitti ensimmäisen kerran Ruotsin MM-loppuottelussa jatkoajalla 7–6, vaikka toisin näytti käyvän.

– Johdimme ensimmäisen erän jälkeen 4–0, mutta sitten Ruotsi teki kuusi maalia peräkkäin. Jotenkin kipusimme tasoihin ja onnistuimme voittamaan jatkoajalla, Nykky muistelee.

– Salibandyhän on luonteeltaan sellainen peli, että maaleja saattaa tulla aivan ryöppynä, Nykky kuvailee nopeatempoista lajia.

Hän on uusinut maailmanmestaruuden Suomen päävalmentajana myöhemmin vuosina 2010 ja 2018.

– Meillä on ollut tiivis pelaajanippu. Olemme ammentaneet yhteisistä kokemuksista, joista on hyötyä arvokisoissa, Nykky kertoo.

Arvokisafinaaleissa keskittymisen on pysyttävä herpaantumattomana.

–  Olemme saattaneet olla loppuottelussa pelillisesti sujuvassa flow-tilassa, mutta sitten pelikuri on kärsinyt, ja se on kostautunut, Nykky tietää.

Niin Suomen jääkiekko- kuin salibandymaajoukkueetkin ovat nykyisin sillä tasolla, että turnausvoitto on realistinen tavoite. Tuolle tasolle pääseminen on vaatinut aikaa, uhrauksiakin.

– Häviöön pitää tottua, Nykky ironisoi.

"Sattumapomppu voi ratkaista"

Jääkiekko-ottelun sisällä tapahtuvat käänteet ovat osin kohtalon johdatusta, vaikka ennen peliä taktisella valmistautumisella yritetäänkin sulkea arvaamattomat muuttujat pois.

– On hyväksyttävä, että sattumapomppu voi ratkaista, Pentti Matikainen tähdentää ja palaa vuoden 1991 MM-kisaotteluun Ruotsia vastaan. Mats Sundin oli kaventanut viimeisellä minuutilla 3–4:ään ja teki pahojaan uudelleen hieman myöhemmin.

– Sirenin Ville (puolustaja) yritti purkaa kiekkoa ulos alueeltamme avoimessa tilanteessa, mutta sitten kiekko alkoi pomppia ties mistä. En voinut syyttää pelaajia. Ei se ollut katastrofaalinen romahdus, Matikainen muistelee 4–4-tasapeliä.

Hän sai päävalmentajana palkintonsa seuraavana vuonna. Vinoilun kera Tshekkoslovakian MM-turnaukseen keväällä 1992 lähetetty Leijonat nappasi kisoista yllätyshopean. Se oli Matikaisen toinen arvokisahopea vuoden 1988 Calgaryn olympiamenestyksen jatkoksi.

Mainos: LähiTapiola Uusimaa

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut