Viestintäoikeuden professori ei usko, että kansanedustajien puheenparret lähtisivät käsistä Mäenpää-päätöksen vuoksi – asiattomista puheista on muitakin mahdollisia seurauksia kuin rikosoikeus

Eduskunta ei antanut perjantaina valtakunnansyyttäjälle lupaa syytteen nostamiseen Juha Mäenpään vieraslajipuheista. VESA MOILANEN / LEHTIKUVA

STT

Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari Helsingin yliopistosta ei usko, että monikaan kansanedustaja perjantain äänestyspäätöksen jälkeen ajattelisi, että eduskunnan täysistunnossa saa sanoa mitä tahansa. Eduskunta ei perjantaina antanut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle lupaa syytteen nostamiseen Juha Mäenpään (ps.) vieraslajipuheista. Toiviainen on kertonut, että syyte olisi noussut kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

– Kyllähän tällainen esitutkinta- ja syyteharkintaprosessi on sen verran raskas, että siihen moni ei halua joutua, vaikka loppujen lopuksi syytelupaa ei tulisikaan. Ja sitten tulevat vielä nämä puhemiehen tai oman eduskuntaryhmän puhuttelut ja muut vastaavat toimet, Korpisaari kertoo.

Korpisaaren mukaan on aihetta miettiä, onko eduskunnan sisäinen kurinpitomenettely hyvä tällaisenaan, vai olisiko sitä syytä kehittää.

– Ajatus on se, että eduskunta voisi puuttua lainvastaiseen sananvapauden käyttämiseen, joka tapahtuu täysistunnossa. Meillähän perinteisesti rikosoikeus on nähty sellaisena viimeisenä keinona epätoivottavan käyttäytymisen hillitsemiseen.

Korpisaari haluaa korostaa, että ihminen on syytön kunnes hänet on oikeudessa syylliseksi todettu. Äänestyksessä oli kysymys vasta syyteluvasta, ei tuomiosta.

– Tämä päätös ei tarkoita mitään yleistä kansanedustajan vapauttamista rikosvastuusta, vaan kysymys on valtiopäivillä lausuttujen mielipiteiden arvioinnista. Muualla kansanedustaja joutuu noudattamaan lakia ja alistumaan ihan samanlaiseen syytemenettelyyn kuin kuka tahansa ihminen.

Politiikka ja oikeus risteävät

Istuntosalissa hyväksyttävän puheen rajoja on Korpisaaren mukaan hyvin vaikea arvioida, koska ne riippuvat myös poliittisista voimasuhteista. Jos jonkin puolueen kansanedustajat puoltavat voimakkaasti oman edustajansa oikeutta sanoa näkemyksiään, syyttämisen mahdollisuus riippuu siitä, paljonko tällaisella ryhmittymällä on kansanedustajia.

Korpisaaren mukaan on vaikea arvioida, millaiset sanankäänteet voisivat johtaa syyteluvan myöntämiseen.

– Varmaan jos olisi esitetty suoria kannanottoja siitä, että jonkun ihmisryhmän tappaminen olisi toivottavaa tai hyväksyttävää, niin nykyistä useampi olisi äänestänyt syyteluvan myöntämisen puolesta. Mutta on mahdoton sanoa, olisiko heitä ollut silloinkaan viisi kuudesosaa, hän sanoo.

Päätös antaa vertailukohtaa

Eduskunnan päätöksessä Korpisaari näkee suhteellisen merkittävää ennakkopäätösarvoa.

– Perustuslaissa ei tarkemmin mainita kriteereitä siitä, että mihin pitää kiinnittää huomiota, kun päätetään, annetaanko syyttämislupa vai ei. Tämä on yksi linjaus, Korpisaari sanoo.

Korpisaaren mukaan tulkintakysymys on esimerkiksi se, riittääkö luvan myöntämiseen tavanomaisen syytekynnyksen ylittyminen vai pitäisikö rikoksen olla vakava.

– Meillä ei ole yli 40 vuoteen äänestetty tämäntyyppisestä asiasta, ja aikaisemmat tapaukset ovat olleet kunnianloukkaukseen liittyviä. Kyllä tämä ratkaisu on tietynlainen signaali ottaen huomioon, että noin moni syyttämislupaa vastaankin äänesti.

Lupaa vastaan äänesti 54 kansanedustajaa, ja 121 edustajaa olisivat sen myöntäneet. Luvan saaminen olisi edellyttänyt viittä kuudesosaa annetuista äänistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.