Lapsuudenkodista pois muuttaminen on myös kehitysvammaisten nuorten oikeus

Joskus kehitysvammaisen nuoren lapsuudenkotiin jäämisen taustalla voi olla vanhempien pelko siitä, pärjääkö nuori omillaan. Martti Kainulainen / LEHTIKUVA

Janita Virtanen / STT

Selvästi suurin osa kehitysvammaisista suomalaisnuorista muuttaa pois vanhempiensa luota suunnilleen samaan aikaan kuin muutkin nuoret. Yleisintä on, että uusi koti löytyy ryhmämuotoisesta asumispalveluyksiköstä, kertoo Kehitysvammaisten Tukiliiton vaikuttamistoiminnan päällikkö Jutta Keski-Korhonen.

– Suomessa on vuosi vuodelta vahvistunut ajatus siitä, että myös kehitysvammaisilla nuorilla on oikeus muuttaa lapsuudenkodistaan pois yhtä lailla kuin muillakin nuorilla. Tämä on hyvä suuntaus. Jokaiselle nuorelle pitää tarjota mahdollisuus itsenäistyä, ottaa etäisyyttä vanhemmista ja lähteä rakentamaan omannäköistään elämää, Keski-Korhonen sanoo.

Keski-Korhosen mukaan tärkeintä on huolehtia siitä, että nuoren asuinpaikka valikoituu hänen tarpeidensa näkökulmasta: hänen on saatava riittävästi tukea ja apua. Aina tällaista paikkaa ei ole saatavilla. Kunnan tarjoama asuinpaikka voi olla esimerkiksi liian kaukana lapsuudenkodista tai muuten epäsopiva.

– Valitettavan usein kunnat tarjoavat kaavamaisesti vain jotakin, mitä sattumalta tarjolla on, katsomatta asiaa yksilökohtaisesti. Tällainen ota tai jätä -tilanne voi johtaa siihen, että nuori ei saakaan muutettua omilleen.

Löytyisikö asuntoa naapurikunnasta?

Näissä tilanteissa olisi Keski-Korhosen mukaan hyvä pitää mielessä asian tilapäisyys. Sopiva paikka voi löytyä muutaman kuukauden päästä. Kunnalta voi myös kysellä, löytyisikö nuoren tarpeita vastaava asumismuoto naapurikunnasta.

Joskus kehitysvammaisen nuoren lapsuudenkotiin jäämisen taustalla voi olla vanhempien pelko siitä, pärjääkö nuori omillaan.

Vanhempien pelolle on perusteita. Kehitysvammainen nuori ei välttämättä saa kerrottua, jos uudessa asuinpaikassa on jotakin vialla. Joissakin tapauksissa pelkoa voivat selittää huonot kokemukset esimerkiksi tilapäishoitopaikoista.

Autettu asuminen on syrjäyttänyt laitoshoidon

Kehitysvammaliiton tutkija Hannu Vesala kertoo, että Suomessa on noin 50 000 kehitysvammaista, joista 19–29-vuotiaita on arviolta 8 000. Noin 90 prosentilla heistä kehitysvammaisuus ilmenee lievänä tai keskiasteisena.

Vesalan mukaan vielä 1980-luvulla kehitysvammaisille aikuisille oli tarjolla lähinnä laitoshoitoa. Tällöin oli tavallista, että kehitysvammaiset aikuiset asuivat pysyvästi vanhempiensa tai muiden omaistensa luona. Vuosituhanteen vaihteen jälkeen Suomessa on ollut tavoitteena laitoshoidosta luopuminen.

– Tähän tavoitteeseen tuskin päästään täysin, mutta muutos on ollut merkittävä. Vuosituhannen alussa laitoshoidossa oli lähes 3 000 kehitysvammaista, kun vuonna 2018 luku oli tippunut noin 600:aan.

Samaan aikaan varsinkin autetun ja ohjatun asumisen muodot ovat Vesalan mukaan kasvaneet räjähdysmäisesti.

Autettua asumista on ryhmämuotoinen asuminen, jossa henkilökunta on läsnä myös yöllä. Ohjattua asumista on ryhmämuotoinen asuminen, jossa henkilökunta on läsnä vain päiväsaikaan. Tuetussa asumisessa kehitysvammainen asuu omassa asunnossa, jonne hän saa säännöllisesti ja tarpeensa mukaan tukea.

Vesalan mukaan ennen vuosituhannen vaihdetta kehitysvammaiset aikuiset muuttivat lapsuudenkodistaan pois yleensä vasta noin 40-vuotiaina, kun asuminen omaisten luona ei enää onnistunut esimerkiksi omaisen kuoleman tai ikääntymisen vuoksi. Nykyään kotoa pois muuttavat kehitysvammaiset ovat useimmiten noin 20-vuotiaita.

Osa kokee yksinäisyyttä asuessaan yksin

Moni lievästi kehitysvammainen aikuinen asuu ryhmämuotoisessa asumisyksikössä, vaikka hän kykenisi asumaan tuetusti, eli omassa asunnossa, riittävällä tuella ja avulla, kertoo Kehitysvammaisten Tukiliiton Jutta Keski-Korhonen.

– Suomessa kehitysvammaisten asuminen on hyvin ryhmäasumiseen painottunutta. Kevyemmän tuen palveluita ei ole saatavilla riittävästi.

Joskus taustalla voi olla se, etteivät vanhemmat usko lapsensa pärjäävän tuetussa asumisessa, minkä vuoksi ryhmämuotoinen asuminen voi tuntua turvallisemmalta. Joskus itsenäiseen asumiseen kykenevä nuori valitsee itse ryhmäkodin.

Keski-Korhosen mukaan syynä voi olla se, että nuori on kokeillut tuettua asumista, mutta tuki ei olekaan ollut riittävää tai oikeanlaista. Osa nuorista kokee itsensä yksinäisiksi asuessaan yksin ja valitsee siksi mieluummin ryhmämuotoisen yhteisön.

– Nämä asiat saataisiin korjattua sillä, että parannettaisiin kevyemmän asumisen palveluja ja mietittäisiin keinoja siihen, miten nuoret saadaan liikkeelle neljän seinän sisältä.

Kehitysvammaliiton Hannu Vesalan mukaan vanhempien kodista itsenäiseen asumiseen siirtyminen ei välttämättä onnistu ”lennosta” ja saattaa vaatia totuttelua sekä itsenäisen elämisen taitojen opettelua. Kaikissa kunnissa ei ole tarjolla tällaista asumisvalmennusta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.