Helsingin käräjäoikeus on tuominnut Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion elinkautiseen vankeuteen vuoden 2003 Vuosaaren palkkamurhasta. United Brotherhoodin entisen johtajan Keijo Vilhusen murhasyyte hylättiin.
Aarnion tuomio perustuu siihen, että hän poliisina tiesi ruotsalais-turkkilaiseen Volkan Ünsaliin kohdistuneesta murhahankkeesta, muttei pyrkinyt estämään sitä.
Aarnio tuomittiin epävarsinaisena laiminlyöntirikoksena murhasta. Murhasta on aiemmin tuomittu neljä miestä elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.
Käräjäoikeuden mukaan Aarnio tiesi kesäkuussa 2003 Ünsaliin kohdistuneesta uhasta. Lisäksi Aarnio tiesi Ünsalin matkustaneen syyskuun lopulla Ruotsista Helsinkiin murhaa suunnitelleen lapsuudenystävänsä luokse ja että Ünsalin murha suunniteltiin tehtävän Herralassa, tuomiossa sanotaan.
Oikeus katsoi, että Aarnio tiesi viimeistään 8. lokakuuta, että murhahankkeeseen osallistuu neljäskin mies. Ünsal tapettiin lokakuun 16. päivänä tämän miehen asunnossa Vuosaaressa.
Oikeuden mukaan Aarnio oli tietoinen suunnitelman konkreettisuudesta, henkirikoksen tekijöistä ja siitä, että Ünsaliin kohdistunut uhka on ollut todellinen ja välitön. Lisäksi Aarnio järjesti henkirikosta suunnitteleviin telekuuntelua ja tarkkailua, muttei kertonut sitä tehneille poliiseille henkirikossuunnitelmasta, vaan piti tiedon itsellään.
– Aarnio on pitänyt tiedon itsellään, laiminlyönyt kaikki mahdolliset tehokkaat henkirikoksen estävät toimet ja laiminlyönnillään päättänyt Ünsalin oikeudesta elämään ja sen päättymiseen, tuomiossa todetaan.
Ei ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin henkirikoksen estämiseksi
Oikeuden arvioitavana oli se, oliko Aarniolla velvollisuus estää Ünsaliin kohdistunut henkirikos. Käräjäoikeuden mukaan Aarnio ryhtyi virassaan sellaisiin aktiivisiin toimiin, joiden perusteella hänen oli katsottava ottaneen Ünsaliin kohdistuneen henkirikoksen estäminen omaksi tehtäväkseen. Aarniolle syntyi suojeluvastuu Ünsalin hengestä, ja hänellä oli näin erityinen oikeudellinen velvollisuus henkirikoksen estämiseksi, oikeus katsoo.
Oikeuden mukaan Aarnion laiminlyönti oli tahallista.
– Aarnion on näytetty olleen selvillä tahallisen rikoksen kannalta merkityksellisistä seikoista. Koska Aarnio ei ole toimillaan pyrkinyt estämään rikosta, hän on suhtautunut seuraukseen, eli Ünsalin surmatuksi tulemiseen, hyväksyvästi.
Aarniolla oli oikeuden mukaan mahdollisuus esimerkiksi varoittaa Ünsalia. Aarnio olisi voinut estää murhan myös kertomalla tiedoistaan poliisissa, oikeus toteaa.
– Aarnio olisi voinut ilmoittaa alaisilleen ja väkivaltarikosyksikön yleisjohtajalle tiedossaan olleen henkirikoshankkeen. On oletettavaa, että henkirikoksen estämiseen olisi ryhdytty poliisissa.
Oikeus katsoo, että Aarnion tahallinen laiminlyönti oli syy-yhteydessä Ünsalin kuolemaan.
Vilhusta syytettiin palkkamurhan järjestelyistä. Oikeuden mukaan asiassa jäi näyttämättä, että Vilhunen olisi yhdessä murhasta aiemmin tuomittujen miesten kanssa tappanut Ünsalin tai osallistunut avunantajana päärikokseen. Oikeuden mukaan näyttö oli osittain riittämätön ja Vilhusen esittämä vaihtoehtoinen tapahtumakulku osittain mahdollinen ja siinä määrin uskottava, että hänen syyllisyydestään jäi varteenotettava epäily.
Aarnion puolustus aikoo valittaa tuomiosta
Aarnion puolustusasianajaja Riitta Leppiniemi sanoo, että puolustus valittaa tuomiosta hovioikeuteen.
– Aarniolle ratkaisu oli suuri järkytys. Siinä on näytöllisiä kysymyksiä, joista Aarnio on eri mieltä kuin käräjäoikeuden tuomiossa on todettu.
Lisäksi tuomioon liittyy puolustuksen mukaan kirjo oikeudellisia ongelmia.
– Ihan lähtien laillisuusperiaatteesta, koska tuolloin 2003 epävarsinainen laiminlyöntirikos ei ole ollut laissa rangaistavaksi todettu, vaikka toki siitä on ollut oikeuskäytännössä havaintoja, Leppiniemi sanoo.
Valtionsyyttäjä Mikko Männikkö sanoo, ettei Aarnion tuomitseminen tullut syyttäjille yllätyksenä.
– Aarnion osalta näyttää siltä, että oikeastaan kaikki syyttäjän pääväitteet menestyivät täysin. Kyllä me varovasti uskoimme juttuun ihan kunnolla, että ei se yllättänyt.
Männikkö katsoo, että Vilhusen syyllisyyden tueksi olisi ollut sinänsä hyvä näyttö, mutta pitää käräjäoikeuden tuomiota perusteltuna. Hän sanoo, että syyttäjät päättävät ensi vuoden alussa, valittavatko he Vilhusen osalta hovioikeuteen.
Vilhusen puolustusasianajaja Markku Fredman pitää tuomiota hyvin perusteltuna.
– Käräjäoikeus on tapahtumien osalta päätynyt kuta kuinkin sille kannalle käytännössä Aarnionkin osuudessa, että Vilhusen kertoma pitää paikkansa yhtä yksityiskohtaa lukuun ottamatta.
Fredman toivoo, etteivät syyttäjät valittaisi hovioikeuteen Vilhusen osalta.
– Minun nähdäkseni kaikki saatavissa oleva näyttö on esitetty ja se osoittaa, ettei Vilhusella ole murhaan osuutta. Kokisin todella omituisena ja erikoisena, jos tällaisen tuomion jälkeen syyttäjät haluaisivat asian viedä Vilhusen osalta hovioikeuteen.
Taustalla Arlandan arvokuljetusryöstö vuonna 2002
Vuosaaren palkkamurhasta elinkautisiin on aiemmin tuomittu Janne Raninen, Jani Leinonen ja Raimo Andersson. He murhasivat rikollispiireissä vaikuttaneen Volkan Ünsalin baari-illan jatkoilla vuosaarelaisasunnossa lokakuussa 2003. Ruotsalainen Leopoldo Gonzalez Carmona tuomittiin yllytyksestä murhaan.
Aiemmin oikeus on katsonut, että Ünsalin murhan motiivi liittyi Arlandan arvokuljetusryöstöön. Gonzalez Carmona tunnusti vuonna 2017 ruotsalaisen ETC-lehden haastattelussa olleensa Arlandan ryöstön suunnittelija. Rikos on jo vanhentunut.
Volkan Ünsalin isä on kertonut Ünsalin vieneen yli kaksi miljoonaa kruunua Gonzalez Carmonan kätkemästä ryöstösaaliista ja häipyneen Turkkiin. Ünsal myös kertoi ryöstöstä poliisille ja pääsi todistajansuojeluohjelmaan, josta hän irrottautui ennen murhaa.