Valtaosa aikuisista jännittää jotakin – ongelmaksi jännittäminen muuttuu, jos sen vuoksi alkaa vältellä tiettyjä tilanteita

Osalle jännittäminen aiheuttaa ennen kaikkea ahdistusta tai pelkoa. Vesa Moilanen / LEHTIKUVA

Janita Virtanen / STT

Lähes kaikilla on kokemusta jännittämisestä. Se on viesti siitä, että tilanne on merkityksellinen: keho ja mieli aktivoituvat kohtaamaan tulevan haasteen.

Suurimmalle osalle ihmisistä jännittäminen antaa myönteistä energiaa tai luo korkeintaan pientä epämukavuuden tunnetta, ja he kykenevät jännittämisestä huolimatta toimimaan tilanteissa. Tällainen jännittäminen liittyy usein erilaisiin esiintymistilanteisiin, kertoo Suomen Mielenterveys Mieli ry:n aikuistyön yksikön asiantuntija Outi Mäkinen.

Pienelle osalle jännittäminen aiheuttaa kuitenkin ennen kaikkea ahdistusta tai pelkoa. Tällöin kyse saattaa olla sosiaalisesta jännittämisestä.

– Jännittäminen muuttuu ongelmaksi, jos ihminen alkaa sen vuoksi vältellä tiettyjä tilanteita, tai jos se estää itselle tärkeiden asioiden saavuttamista. Sosiaalinen jännittäminen voi hankaloituessaan edetä sosiaalisten tilanteiden peloksi, Mäkinen toteaa.

Toimintakykyä haittaavasta sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsii Mäkisen mukaan noin viisi prosenttia suomalaisaikuisista.

Psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti Pipsa Laakso kertoo, että jännitystä aiheuttavien tilanteiden jälkeiset ajatukset voivat paljastaa, onko kyse niin sanotusta hyvästä vai haitallisesta jännittämisestä.

– On tavallista, että esimerkiksi esiintymisen jälkeen ihminen miettii, mikä meni hyvin ja mitä hän olisi voinut tehdä toisin. Jos löytää pääasiassa kielteisiä puolia omasta suorituksestaan ja jää näihin ajatuksiin jumiin, jännittäminen on voinut muuttua haitalliseksi, Laakso huomauttaa.

Taustalla voi olla nolo tai nöyryyttävä kokemus

Laakson mukaan aikuiset jännittäjät ovat usein olleet lapsesta asti ujoja tai arkoja sosiaalisissa tilanteissa. Varsinainen sosiaalinen jännittäminen alkaa tyypillisesti teini-iässä: jännittäminen on voinut haitata esiintymistä, mikä on voinut vahvistaa kokemusta siitä, että esillä oleminen on jotakin, mihin ei itse pysty. Osaa jännittäjistä on kiusattu koulussa.

Outi Mäkisen mukaan sosiaalisen jännittämisen taustalla on yleensä nimenomaan häpeän tai nolatuksi tulemisen pelko. Siksi sitä ilmenee eniten nuoruusiässä, jolloin luodaan omaa identiteettiä ja tarkastellaan erityisen paljon itseä suhteessa muihin.

– Nuoruudessa on myös suurin riski siihen, että jännittäminen kehittyy haitalliseksi ja jatkuu haitallisena vielä aikuisenakin. Siksi siihen olisi tärkeä puuttua ajoissa. Toisaalta monille käy niinkin, että voimakas esiintymisjännitys helpottuu aikuisuudessa luonnostaan, kun kertyy itseluottamusta vahvistavia kokemuksia, Mäkinen sanoo.

Jos jännittäminen alkaa vasta aikuisena, se on yleensä jonkun muun ongelman seuraus. Taustalla voi olla esimerkiksi jokin yksittäinen kokemus, jossa ihminen on tullut nolatuksi tai nöyryytetyksi. Myös esimerkiksi masennus voi Laakson mukaan saada ihmisen vähentämään sosiaalisia kontaktejaan, mikä voi ajan kuluessa johtaa sosiaalisten tilanteiden jännittämiseen.

Sosiaalisille tilanteille altistuminen voi auttaa

Sosiaalisen jännittämisen hoidossa on tärkeintä pyrkiä katkaisemaan välttelyn kierre ja aloittaa säännöllinen altistuminen sosiaalisille tilanteille, kertoo Laakso.

– Kannattaa aloittaa tilanteista, jotka eivät ole kaikkein jännittävimpiä. Onnistumisten myötä on helpompi altistaa itseään myös vaikeammille tilanteille, hän neuvoo.

Laakson mukaan jännittäjillä on usein epärealistisia odotuksia sosiaalisista tilanteista ja etenkin omasta toiminnastaan niissä. He saattavat esimerkiksi ottaa liian suuren vastuun tilanteiden etenemisestä.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus tarjoaa nettiterapiaa sosiaaliseen jännittämiseen. Terapia on maksutonta, ja siihen voi hakeutua kuka tahansa esimerkiksi lääkärin tai psykologin lähetteellä.

– Osa saa riittävästi apua nettiterapiasta. Osa tarvitsee esimerkiksi psykoterapiaa. Myös sosiaalisen jännittämisen ryhmäterapia on tehokasta, mutta sitä järjestetään harmillisen vähän, Pipsa Laakso sanoo.

Outi Mäkisen mukaan lievempään jännittämiseen voi saada apua mindfulness-, itsemyötätunto- tai hengitysharjoituksista. Niiden avulla voi oppia suhtautumaan jännittämisen kehollisiin signaaleihin sallivasti sen sijaan, että pitäisi niitä merkkinä siitä, että jokin on vialla.

Mäkisen mielestä olisi tärkeä pohtia myös sitä, miten ympäröivä yhteisö voi vaikuttaa jännittämiseen: puhutaanko jännittämisestä negatiivisesti vai sallivasti.

– Viestin tulisi olla, että kaikilla on lupa jännittää eikä jännittämistä tarvitse hävetä. Ei ole syytä vaatia, että kaikkien tulisi selvitä esiintymistilanteista niin, että jännittäminen ei näy. Mitä sitten, jos ääni vähän värisee? Tärkeintä on kuunnella, mitä ihmisellä on sanottavana.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut