Supikoira ja varislinnut rosvoavat sorsanpesiä – vesistöjen liiallisella rehevöitymisellä vaikutusta vesilintujen ahdinkoon

Uusi tutkimus kertoo supikoiran olevan luontaisia nisäkäslajeja yleisempi pesärosvo. Arkistokuva. Jussi Murtosaari
Henri Kaukonen

Henri Kaukonen

Suomessa runsaslukuinen vieraslaji supikoira on sopeutuva joka paikan munarosvo.

Helsingin yliopiston ja tanskalaisen Aarhusin yliopiston tutkimus osoittaa aiemmat epäilyt aiheellisiksi, sillä supikoira osoittautui keinopesäkokeissa luontaisia nisäkäslajeja yleisemmäksi sorsanpesärosvoksi, kerrotaan Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Suomen sorsalajeilla menee huonosti, ja jo yli puolet lajeista on luokiteltu jollain tasolla uhanalaisiksi.

Yliopistojen kolme vuotta kestäneissä tutkimuksissa riistakameroihin tallentui runsaasti kuvia vieraslajeista rosvoamassa keinopesiä, joita tutkijat perustivat Suomeen ja Tanskaan.

Tarhattujen sinisorsien munilla varustettuja keinopesiä tehtiin yli 400, joista noin 290 Suomeen Uudellemaalle, Hämeeseen ja Pohjois-Savoon. Pesät perustettiin ympäristöihin, joissa sorsat normaalistikin pesivät. Supikoiralle kelpasivat pesät niin rannoilla, metsissä, maaseutumaisemassa kuin kaupungissakin.

Vieraslaji supikoira on sopeutunut Suomen luontoon hyvin ja havainnointijaksolla supikoira saattoikin olla joko ainoa pesällä kuvattu laji tai osa runsaslajista yhteisöä. Tästä huolimatta tutkijoiden mukaan keinopesäkokeilla ei voida suoraan osoittaa, että supikoiralla on vaikutusta sorsakantoihin. Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen tutkijatohtori Sari Holopaisen mukaan supikoira vaikuttaisi kuitenkin olevan luontaisia nisäkäslajeja yleisempi pesärosvo, ja se esiintyy runsaana sorsien pesimäympäristöissä.

Supikoira ei siis ole yksin vastuussa sorsalintujen pesien tuhoista. Tutkimuksessa riistakamerat paljastivat, että monilla pesillä saattoi vierailla useampi peto. Usein varislinnut löysivät pesät ensimmäisinä. Joskus varislintu rikkoi munan jo pesään, ja rikotut munat houkuttelivat paikalle nisäkäspetoja, kuten minkkejä ja supikoiria. Nisäkäspedot vierailivatkin usein jo muiden rosvoamilla pesillä.

Holopaisen mukaan tutkimus osoitti, että alueen pedot hyötyvät toisistaan. Hänen mukaansa varislintujen rikkomat munat antavat vihjeen nisäkäspedoille, jotka ovat uhka munien lisäksi myös sorsaemoille.

Sorsan tuubipesä antaa heinäsorsille suojan pesimisen ajaksi. Minkit ja supikoirat eivät pääse kiipeämään pesään ja varikset pysyvät loitolla pesän päällä olevien piikkien ansioista. Arkistokuva. Riku Luomaa

Supikoira, muut nisäkäspedot ja varislinnut eivät ole vesilintujen ainoa uhkatekijä. Usein vesilintukantojen heikkeneminen on yhdistettävissä vesien liialliseen rehevöitymiseen. Keinopesäkokeiden tulokset auttavat kuitenkin osaltaan ymmärtämään syitä siihen, miksi vesilintukannat ovat heikkenemässä.

Luonnonvarakeskuksen johtavan tutkijan Hannu Pöysän mukaan monen vesilintulajin pesimäkannan taantuminen erityisesti rehevillä järvillä osuu ajallisesti yhteen supikoiran ja minkin runsastumisen kanssa. Asia kävi ilmi, kun tutkijat perehtyivät edesmenneen kalastaja Pentti Linkolan keräämiin aineistoihin vesilintukantojen muutoksista.

Linkolan aineistot tarjosivat tutkimukselle ainutlaatuisen mahdollisuuden arvioida muun muassa vieraspetojen roolia vesilintukantojen taantumisessa, sillä vuosien 1951–1970 aineistot olivat jaksolta, jolloin supikoira ja minkki olivat Suomen luonnossa vielä harvalukuisia.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut