Suomalaisten halu auttaa sodasta kärsiviä ukrainalaisia vaikuttaa olevan tällä hetkellä valtava. Auttamishalu näkyy muun muassa pienkeräyksissä, joita koskevien ilmoitusten määrä on kasvanut rajusti lyhyessä ajassa.
– Kasvu on ollut poikkeuksellista. Edes korona ei ole aiheuttanut lähellekään mitään vastaavanlaista piikkiä, sanoo Poliisihallituksen ylitarkastaja Jouni Kitunen.
Kitusen mukaan poliisilaitokset ovat vastaanottaneet yhteensä noin 130 pienkeräystä koskevaa ilmoitusta sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vajaa kuukausi sitten. Tehdyistä ilmoituksista noin 90:ssä on viitattu Ukrainan tilanteeseen eli käytännössä sodan uhrien auttamiseen.
Tahti pienkeräysten järjestämisessä on kiihtynyt selvästi nimenomaan Venäjän aloitettua sotatoimensa Ukrainassa. Ennen hyökkäyksen alkua helmikuussa ilmoituksia kertyi selvästi vähemmän eli vajaat 70.
Kitunen kertoo, että kriisin alkuvaiheessa pienkeräyksiä toteuttivat etenkin yksityisten kansalaisten muodostamat ryhmät. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut ja järjestäjien joukkoon on ilmaantunut myös enemmän yhdistyksiä ja järjestöjä.
– Tällä hetkellä tilanne on aika tasainen yhdistystoimijoiden ja luonnollisten henkilöiden järjestämien pienkeräysten osalta, ylitarkastaja arvioi.
Pieni keräys onnistuu pelkällä ilmoituksella
Pienkeräykset tulivat mahdollisiksi toissa vuonna, jolloin uusi rahankeräyslaki astui voimaan. Mainittuja keräyksiä voivat järjestää yleishyödyllisten yhdistysten, järjestöjen ja säätiöiden ohella yksityishenkilöt silloin, kun he muodostavat vähintään kolmen ihmisen ryhmän.
Rahan keräämisen aloittaminen edellyttää kirjallista ilmoitusta poliisille. Lain mukaan keräys saa kestää korkeintaan kolme kuukautta ja rahalahjoituksia voi ottaa vastaan enintään 10 000 euroon asti. Periaatteena on, että sama taho voi järjestää pienkeräyksen vain kahdesti kalenterivuoden aikana.
Rahankeräyksiä voi järjestää monella eri tavalla eikä viranomaisille tarvitse enää nykyisen lain mukaan ilmoittaa, miten lahjoitusten hankkiminen aiotaan käytännössä toteuttaa. Kitunen kuitenkin arvioi, että pienimuotoisia kansalaiskeräyksiä toteutetaan ennen kaikkea internetissä ja sosiaalisessa mediassa eikä esimerkiksi lipaskeräyksinä julkisilla paikoilla.
– Perinteiset lipaskeräykset ovat ehkä enemmän vakiintunutta rahankeräystoimintaa harjoittavien tahojen keräystapoja, hän sanoo.
Lahjoituksen kanssa kannattaa olla tarkkana
Toisin kuin pieni kertaluonteinen keräys jatkuva rahankeräystoiminta edellyttää Poliisihallitukselta haettavaa rahankeräyslupaa. Näiden lupien hakemusmääriin Ukrainan sota ei ole juurikaan vaikuttanut. Kitusen mukaan Poliisihallitukselle on tullut Ukrainan kriisin vuoksi vain muutamia rahankeräyslupahakemuksia ja muutamia rahankeräyslupien muutoshakemuksia.
– Tämä johtunee pitkälti siitä, että monilla humanitaarista avustustyötä tekevillä järjestöillä on ollut jo voimassa oleva rahankeräyslupa, hän sanoo.
Poliisi varoitti aiemmin tässä kuussa mahdollisista epärehellisistä rahankeräyksistä, joita kriisitilanne voi myös tuoda mukanaan. Kitusen mukaan ainakaan Poliisihallituksen tietoon ei ole toistaiseksi tullut Ukrainan sodan vuoksi yhtään epäiltyä rahankeräyshuijausta. Kitunen ei kuitenkaan osaa sanoa, onko yksittäisille poliisilaitoksille tehty rikosilmoituksia mahdollisten väärinkäytösten takia.
Laillisen keräyksen tunnistaa ennen kaikkea siitä, että rahan kerääjä on ilmoittanut rahan pyytämisen yhteydessä rahankeräysluvan tai pienkeräyksen numeron. Lisäksi rahankeräysluvan saaneiden tiedot voi tarkistaa kuukausittain päivittyvältä listalta osoitteesta www.poliisi.fi/rahankeraykset.
Pienkeräysten järjestäjistä ei ole poliisin sivuilla vastaavaa listaa kuin rahankeräyslupien haltijoista. Lahjoittaja voi kuitenkin halutessaan tiedustella suoraan poliisilaitokselta pienkeräysnumeron avulla, onko keräyksessä varmasti kaikki kunnossa.