Ranskan presidentinvaaleissa jännitetään, pitääkö gallupien näyttämä suunta paikkansa

Pariisin 20. kaupunginosassa ihmisiä kulkee äänestyspaikalla tasaisena virtana sisään ja ulos. Käynnissä on presidentinvaalien ratkaiseva toinen kierros, jonka jälkeen selviää, kuka johtaa Ranskaa seuraavat viisi vuotta.

Vaalihuoneeseen on kerääntynyt jonkin verran jonoa, ja sen jatkoksi asettuu ranskalais-suomalainen Cesar Ropponen-Brunel.

Tämä on Ropponen-Brunelin vanha ala-aste. Kivenheiton päässä on tunnettu Pere-Lachaisen hautausmaa, ja ympäröivä naapurusto on keskiluokkaistunut vuosien varrella.

Vaaleissa ovat ehdokkaina istuva presidentti Emmanuel Macron ja äärioikeiston Marine Le Pen.

Vaaleja edeltäneissä kyselytutkimuksissa Macronilla oli noin 10 prosenttiyksikön johtoasema suhteessa Le Peniin. Perjantaina julkistetussa Le Monde -sanomalehden teettämässä kyselyssä 56,5 prosenttia vastaajista kertoi aikovansa äänestää Macronia.

Vaalipäivän tunnelma on kuitenkin jännittynyt. Monen muistissa on, kuinka gallup-into johti harhaan vuonna 2016 brexit-äänestyksessä Britanniassa sekä Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa, kun Donald Trump voitti.

Edellisissä presidentinvaaleissa vuonna 2017 Macron voitti 66 prosentin äänisaalillaan, kun Le Pen sai 34 prosenttia äänistä.

Tyhjä ääni ei ollut vaihtoehto

Ropponen-Brunelille äänestyspäätös oli helppo tehdä. Hän antoi äänensä Macronille, koska haluaa auttaa estämään Le Penin valtaannousua.

Macronin poliittisista linjauksista hän ei kuitenkaan perusta ja pitää ylipäätään politiikkaa melko vastenmielisenä.

– Ihminen, joka haluaa tehdä politiikkaa, on sellainen ihminen, joka vain tykkää vallasta, Ropponen-Brunel sanoo.

Hän pitää presidentinvaaleissa äänestämistä kuitenkin tärkeänä, koska ranskalaisessa yhteiskunnassa presidentillä on niin paljon valtaa.

– Tyhjän äänen jättäminen ei ole minusta hyvä idea nyt, jompikumpi kuitenkin pääsee presidentiksi, joten haluan käyttää ääneni.

Ensimmäisellä kierroksella hän antoi äänensä laitavasemmiston Jean-Luc Melenchonille, koska piti mielenkiintoisena ajatusta siitä, miten Melenchon olisi vaikuttanut Ranskaan, jos tämä olisi tullut valituksi.

Värikäs väittelykulttuuri

Pariisissa syntynyt ja kasvanut Ropponen-Brunel vietti korona-aikana vuoden Lapissa tutustuen äitinsä kotiseutuihin. Nyt hän jakaa aikansa Helsingin ja Pariisin välillä ja työskentelee nykytaiteilijana.

Ropponen-Brunel pohtii, että Suomen ja Ranskan välillä on paljon eroja, mutta korostaa, ettei tunne suomalaista yhteiskuntaa yhtä läpikotaisin kuin ranskalaista.

Selkeän eron poliittisessa kulttuurissa hän huomasi katsoessaan keskiviikon vaaliväittelyä yhdessä suomalaisen tyttöystävänsä kanssa.

– Suomessa politiikoilla on sen verran asiallisuutta, että eiväthän he ikinä väittäisi suorassa lähetyksessä toiselle, että tämä valehtelee, Ropponen-Brunel sanoo.

Kiihkeätahtisessa väittelyssä Macron ja Le Pen olivat eri mieltä lähes kaikesta, eivätkä jakaneet yhteistä käsitystä juuri mistään luvusta.

– Sehän on hullua, kun molemmilla osapuolilla on omat faktansa.

Ei puolesta, vaan vastaan

Iltapäivällä Pariisin 11. kaupunginosassa äänensä kävi antamassa Vesa Eskelinen, joka on asunut Ranskassa 1990-luvulta lähtien. Hän pitää kiinni vaalisalaisuudesta, mutta kuvailee äänestyspäätöksen olleen helppo.

– Hyvin yksinkertainen päätös, kun ei paljoa vaihtoehtoja ole, Eskelinen sanoo.

Matkailualalla työskentelevä Eskelinen kertoo olevansa jollain tapaa tyytyväinen siihen, että Macron toi reilut viisi vuotta sitten uuden vaihtoehdon ranskalaisen politiikan keskikentälle ohi perinteisten oikeisto- ja vasemmistopuolueiden.

Aiemmin vallassa vuorotelleet sosialistipuolue ja tasavaltalaiset saivat nyt ensimmäisellä kierroksella vain pienen osan äänistä.

Yli 20 prosentin kannatukseen ylsivät Macron, Le Pen ja laitavasemmiston Melenchon.

Eskelinen sai Ranskan kansalaisuuden 2000-luvun alussa, joten hän on ehtinyt äänestää jo useammissa vaaleissa.

Hänen mukaansa ranskalaisessa keskusteluissa on noussut viime aikoina yhä voimakkaammin esiin ajattelutapa, että vaaleissa äänestetään enemminkin jotain vastaan eikä jonkun puolesta.

– Eli ei haluta tehdä niin sanotusti päätöstä, mutta ollaan vastaan.

Suomen ja Ranskan välillä Eskelinen näkee paljon yhtäläisyyksiä: Molemmat ovat demokraattisia yhteiskuntia, joissa asiat toimivat.

– Tietysti kummassakin systeemissä on hyviä ja huonoja puolia, jotka tasapainottavat toisiaan.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut