Varhaislapsuuden kodin kosteusvaurio on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan yhteydessä lapsen pysyvään astmaan.
Uusi tutkimustulos vahvistaa aiempaa tietoa kosteusvaurioiden ja astman välisestä yhteydestä, THL:n tiedotteessa sanotaan. Tutkijat kuitenkin painottavat, että yhteydestä huolimatta kosteusvauriot eivät ole erityisen voimakas riskitekijä astmalle.
Tutkimuksessa seurattiin noin 340 suomalaislapsen kasvua ja kehitystä kuuden vuoden ajan. Kaikki lapset olivat asuneet alle yksivuotiaina kodeissa, joissa oli havaittu kosteusvaurio tai näkyvää hometta.
Tutkimuksessa noin joka 20. lapsella oli kuuden vuoden iässä joko pysyvästi vinkuva hengitys tai lääkärin diagnosoima astma. Tietoa lasten hengityksestä ja mahdollisesta astmasta kysyttiin lasten vanhemmilta vuosittain.
Johtava tutkija Anne Karvonen THL:stä sanoo, että tutkimuksessa kosteusvaurioiden ja nimenomaan pysyvän astman tai vinkuvan hengityksen yhteys oli tilastollisesti kaikkein merkittävin.
– Havaitsimme, että varhaislapsuuden kodin kosteusvaurio ei lisännyt ohimenevän hengityksen vinkumisen riskiä, Karvonen kertoo.
– Sen sijaan pysyvään hengityksen vinkumiseen ja astmaan kosteusvaurion vaikutus oli kaikkein suurin ja myös tilastollisesti merkittävin.
Kodin oleskelutilojen kosteusvaurioilla eniten merkitystä
Karvosen mukaan kaikkein suurin merkitys astmariskin kannalta oli oleskelutiloissa olevilla kosteusvaurioilla tai näkyvällä homeella.
– Tutkimuksessamme yhteys havaittiin nimenomaan lapsen oleskelutiloissa, Karvonen sanoo.
– Jos näkyvä kosteusvaurio oli riittävän suuri, se oli tilastollisesti merkittävä ja erityinen riskitekijä pysyvälle astmalle.
Pienemmät vauriot, kuten vesiroiskeet tai pintojen tummentumat vaikkapa parketissa, eivät tutkimuksen perusteella haitanneet lasten terveyttä.
Lisäksi kodin kosteissa tiloissa havaituilla näkyvillä kosteusvaurioilla oli THL:n tutkimuksessa vain vähäinen merkitys lasten terveyden kannalta.
– Esimerkiksi kylpyhuoneiden ilmanvaihto toimii yleensä hyvin ja tiloissa vietetään niin vähän aikaa, ettei terveyshaittoja juuri tule, Karvonen sanoo.
Tuloksiin on syytä suhtautua pienellä varauksella
Karvosen mukaan tutkimuksen perusteella näyttäisi siis siltä, että mitä isompi kosteusvaurio kodin oleskelutiloissa on, sitä suuremman astmariskin vaurio muodostaa lapselle.
Hän kuitenkin painottaa, että tutkimustuloksiin on syytä suhtautua ainakin pienellä varauksella.
– Tutkittu joukko on pieni, ja usein kosteusvauriot ovat piileviä. Tutkimuksessamme on ollut käytössä ainoastaan silmämääräisesti tai muuten aistinvaraisesti havaittua dataa, Karvonen kertoo.
Käytännössä tämä on tarkoittanut, että tutkimusinsinööri on käynyt jokaisen tutkitun lapsen kotona mittaamassa pintojen kosteusjälkiä ja haistelemassa homeen hajua lasten ollessa alle vuoden ikäisiä.
– Hän on arvioinut silmämääräisesti näkyvästä vauriosta, onko vaurio ollut ainoastaan pinnassa vai onko näyttänyt, että sieltä voisi löytyä esimerkiksi vuotava putki, jos rakenne avattaisiin, Karvonen selittää.
– Lisäksi hän on havainnoinut aistinvaraisesti homeen hajua ja homepilkkuja tai näkyvää homekasvustoa.